tiistai 6. marraskuuta 2012

Luurankoja

Piti kirjoittaa, että olen tylsä ja halloween ärsyttää. Kurpitsakrääsät ja noitahatut. En halua viedä kynttilää haudalle eläväksi kuolleeksi pukeutuneena. Minusta veriset kirveet päässä eivät ole hauskoja. Luurangoissa ei ole minun mielestäni mitään hilpeää. Niitä on piiloteltu jo ihan tarpeeksi kauan.

En kirjoittanut ajallaan. Nyt sekin hullutus on jo onnellisesti ohi.

Plärään kuitteja. Yritän muistella 17 vuotta sitten (kääk!) huonosti dokumentoidun, kevyen sukututkimuksen vaiheita. Helvetillinen show isäni päähänpistosta tuo vain paskoja muistoja pintaan. Haluan tietää, mutta en halua muistella. Kaiken lisäksi suku on täynnä puolikkaita, avioeroja, äpäriä, irtolaisia ja muuta epäilyttävää jengiä. Niin ja niitä hulluja asialleen omistautuneita.

Kunnioitan Fransua ja kumppaneita suuresti, mutta hetkeäkään en harkinnut tyttönimeni pitämistä maistraattiin purjehtiessamme. Halleluja, uusi sukunimi antoi mahdollisuuden olla minä, uuden alun. Ilman ärräpäitä. Ikävä kyllä salanimellä liikkuminen ei piilota geeniperimää.



21 kommenttia:

  1. Mä olen niin onnellinen, että pääsin tyttönimestäni - sitä ei kukaan tahtoisi. :P

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos sukunimilaki! (Ja muka vanhoellisuus, hih.)

      Poista
  2. Mä niiiin toivoisin että joskus maailmassa vielä istuttais nokikkain,voitais kolisutella niitä luurankoja sieltä kaapeista ja tapuleista ulos niin etteivät enää edes tuhkaksi kelpaisi,ihan hirveän yhtäläisiä ajatuksia on ollut mullakin,tosin mä en ikipäivänä saa niitä noin fiksuna versiona suustani ulos,enkä varsinkaan ilman ärräpäitä...
    Oikein osuva halloween-kuva toi vasemmanpuoleinen,zoomasin sitä,niinkuin sun kuviasi aina ja huomasin että vasemmassa laidassa valaistussa kohdassa seisoo ihkaoikea noita,hiippahatusta tunnistin:D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Siitä tulis melkoisen kummallinen tapaaminen. Varmasti räkätystä ja räkäitkua. :D

      No piru. Sinnehän on livahtanut mokoma, kirkon mailla vieläpä!

      Poista
    2. Niin siis joo. Mä luulen, että me vielä istutaankin. Se on niinku kohtalo. Ja silleen. ;)

      Poista
    3. Kohtalo oli muuten jotenkin pöljä. Eniveis.

      Mä taidan mennä nukkuun. :D

      Poista
    4. Kohtalo on varsinn jees,sitä kun voi aina vähän avittaa;)

      Poista
  3. Mä olen niin onnellinen että pääsin kaikista nimistäni :)
    Että joskus jotkut asiat monen mutkan kautta.....ja suku on kai enemmän tai vähemmän samanlainen kaikilla...

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Yllättävän suuri vaikutus tuolla nimellä on. Ei uskoisi, jos ei tietäisi. Se on pötypuhetta se sanonta.

      Niinpähän tuo taitaa olla. Tarpeeksi kauas historiaan kun sukeltaa, niin eteen tulee koko kirjo.

      Poista
  4. "Salanimellä liikkuminen" :D Sä senkin kettu!
    Olen ehkä tylsä tyyppi, mutten tunnusta omaavani paljoa luurankoja... No ehkä yks tai kaks. Mutta ne on ihan ite aiheutettuja eikä voi syyttää sukua :) Mun nimi on taas niin kunnioitusta herättävä, etenkin avioliiton myötä, että ajattelin ihan just pyrkiä vihreiden listoilta johonkin valtuustoon tai muuhun vastaavaan :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Siltä uusi sukunimi tuntui jonkun aikaa. Salanimi, agenttinimi... :D

      Mä yritin moneen kertaan kirjoittaa jotain selvennystä luurankoihin, mutta en nyt osaa ilmaista asioita. Maybe some day.

      Joo! Valtuustoon, ehdottomasti. Oisit niinku vihreiden Pekka Pouta. :D

      Poista
  5. Minäkään en tykkää halloweenista...en luurangoista ja kurpitsa hässäköistä...yäk.
    Mutta tyttönimestäni tykkään...:))

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Joinain vuosina olen jopa vähän koristellut, mutta nyt tökki jotenkin tosi pahasti.

      Poista
  6. Mä tykkään halloweenista! Tosi kiva piristys tähän kaameaan synkkyyteen ja hyvä syy pitää kekkerit. Se taas on eri asia, että pyhäinpäivä sekoitetaan tähän kaupalliseen hössötykseen. Mut niinhän joulukin menee, kukaan ei enää muista joulun oikeaa sanomaa, blaablaa.

    Perinteistä on hyvä pitää kiinni ja silti voi olla avoin uusille perinteille. Niin mä asiasta ajattelen.

    Mä oon jo aika hyvin päässyt yli niistä luurangoista. Kolisi kyllä yli hyppiessä ja joku tarttui jalkaankin, mut voiton puolella ollaan. Sukupuun tutkiminen pompsahti vaan niin silmille niiden Fransun papereiden myötä. Pitää keskittyä niihin Fransua edeltäviin sukupolviin... Pus pus ♥♥♥

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Voitasko sitä keksiä joku kivampi kekkeriaihe?

      Onhan ne sun kekkerit olleet varsin jees. En tiiä, mikä nyt tökki niin. Laiskuus vissiin.

      Luurangot oli kyllä ehkä vähän huonosti ilmaistu. Yritin olla näppärä. Eikä nuo vanhat enää niin rassaa. Menneet ovat menneitä ja nyt on hyvä. Vaan kyllä sitä kaikesta huolimatta vielä kaipaa sitä vanhemman turvaa. Ja jotain. Blaa blaa.

      Poista
    2. Niin ja siis piti vielä sanoa, että onhan nykyään ihan eri fiilis, kun ei tarvitse jemmata asioita ja olla puhumatta niistä, mistä ei saa puhua.

      Poista
  7. Ei nimi miestä pahenna, ellei mies nimeä...vai miten se menikään..tai siis tässä tapauksessa naista.... ;O) Mullakin on lähisuku täynnä puolikkaita ja eroja....Mutta oikeastaan minä olen kyllä ihan ylpeäkin suvustani, äidin puolelta Leskiset on tutkittu hamaan alkulähteeseen asti ja onhan se joskkus aina kiva ihan piruuttaan brassailla kuuluisilla sukulaisilla..... ;O)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ne puolikkaat ja erot sekoittavat pakkaa tuossa sukututkimuksessa aika loistavasti. Nämä viimeisimmät ovat helppoja, mutta kun päästään sinne 1800-luvulle, niin homma ei olekaan enää niin yksinkertaista. Niin ja olen minä ylpeä niistä hulluistakin. :D

      Poista
  8. Suku on pahin, ja niitä sukulaisia ei voi valita..vai kuinka se meni.
    Varmaan joka suvussa omat sekopäänsä. Ikävää vaan jos ne vaikuttaa omaan elämään. Mä tykkään omista läheisistäni, mutta on monia joiden kanssa ei yhteyttä tuu pidettyä.
    Sukunimestäni tykkäsin, mutta miies niin vanhanaikainen ettei osannut vaihtaa omaansa. Ja mä halusin että ollaan kaikki samalla nimellä. Joten mä vaihdoin, aivan sama.
    Halloween ei oo mun juttu, varsinkaan jos sitä vietetään pyhäinpäivänä.
    Täällä näky ihmiset juhlivan ko juhlaa kolmena eri päivänä. Ilmeisesti epätietoisuutta siitä mikä olis se virallinen..tai sitten hemmetin kova kunto, kolme krapulaa ei tunnu missään. ;)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ilmaisin asian huonosti. Nykyinen lähisukuni on pieni ja tiivis. Läheisimmät sukulaiseni ovat erittäin rakkaita, enkä ilman heitä osaisi edes olla. Lähinnä tarkoitin niitä 1800-luvulla syntyneiden tarinoita. Isäni (edesmennyt).... no se onkin sitten aivan oma tarinansa.

      Minäkin halusin, että olemme kaikki samannimisiä. Jotenkin tuntuu helpommalta. :)

      Juuri tuo pyhäinpäivän ja halloweenin sekoittuminen on tyhmää. Menee puurot ja vellit sekaisin.

      Poista

LinkWithin

Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...