Pahoilla teillä

Pitäisi tarttua Nipsun tunnustukseen. Pienellä viiveellä. Pitkät piuhat.

En osaa ottaa kehuja vastaan, en suhtautua niihin edes normaalisti. Ensimmäinen ajatus on yleensä epäuskoinen: vittuileeko se? Ei ole normaalia, ei. Miksei vain voi nyökytellä ja kiittää?

Minulle on muksuna taottu päähän, että kenenkään - varsinkaan vanhempien - rahapussille ei saa mennä. Romuja järjestellessä osui käteeni äitini rahapussi. Vieläkin tunsin huonoa omaatuntoa, kun töngin sisältöä. Pahoilla teillä, mukula. Äidin kuolemasta on pian 7 vuotta.

Muikkuseen iski kuume pitkästä aikaa. Pipu ja Pungu elävät hengessä mukana. Muikkunen vietti ensimmäiset päivänsä vastasyntyneiden tarkkailu- ja teho-osastolla. Osastolle ei päästetty vierailulle kuin vanhempia ja isovanhempia. Isovanhempien puuttuessa Minna tekeytyi Muikkusen mummuksi (tullut äidiksi 11-vuotiaana...) ja lahjoi poikaa Pupulla.

Join maitoa. Tapahtuma ylittää uutiskynnyksen.

Ajattelin voittaa tänään muutaman miljoonan. Elämä voooooooooi muuttua.

Minusta tuntuu, että olen kirjoittanut nämä kaikki jo aiemmin.

Päätin jättää Villa Töllin tauolle. Minulla ei ole asiaa, ainakaan nyt. Keskityn nörtteilyyn, kunnes kevät koittaa.

Pai.

Ne laitto sut nettiin

Löysin pari vuotta sitten uuden ystävän. Huumaannuin hänen seurastaan. Halusin häntä enemmän ja enemmän. Ystävyys muuttui kiihkeäksi suhteeksi. Annoin hänen kosketuksensa viipyä huulillani. Nuolin häntä. Yhtä nopeasti kuin kaikki oli alkanut, hän poistui. Hävisi sanomatta mitään. Jäljelle jäi vain tyhjää.

Aika pian löysin uuden ystävän ja elin toistamiseen kaiken jo aiemmin kokemani.

Ja taas uudelleen. Ja uudelleen. Olen kyltymätön.

Tänään olen taas kahden. Minä ja hän. Viipyilevä lounas. Raukeus. Ystäväni, rakkaani. Älä kulu niin nopeaan, vaikka ne laittoivatkin sinut nettiin. Kesän tullen hylkään sinut ja vaihdan chili-kurkkusalaattiin.

Paahdettu ranskanleipä ja Herkuttelijan chilimajoneesi.

Ystäväni, ihanaa pusi-pusi-päivää.

Hola! Äkkilähtö!

Tarvikkeet:

• aurinkoinen talvipäivä
• Piz Buin
• täkki
• villasukat
• nettiradio

Pöyhi itsellesi pesä aurinkoiseen paikkaan, sohva käy mainiosti. Pue villasukat, rasvaa kätesi aurinkorasvalla ja kääriydy täkkiin. Tuikkaa espanjalainen nettiradio päälle ja sulje silmäsi.

Värien leikki silmäluomien sisäpinnassa. Keltainen sulautuu valkoiseen, vasemmassa nurkassa aurinko taittuu vihreään. Pölyhiukkanen kuvaputkellä läpsähtää alas, valuu ylös. Pilkut tanssivat. Halpa laavalamppu. D-vitamiini imeytyy takaraivoon. Hymy kutittaa. 

Mielen kuvia

Kävin harkitsemattomilla alusvaateostoksilla. En tiedä, miksi kuvittelin näyttäväni sievältä mummonvärisissä kukkapitseissä. Ehkä kuvittelin puuterimaisen peiken korostavan kauniisti maidonvalkeaa ihoani, strech-pitsin hyväilevän naisellisia muotojani. Mielikuvat tekivät tepposiaan. Olin yhtä kauhuissani peilikuvastani kuin Muikkunen East Asia Martin tuotevalikoimasta. Kaikki punaiset, keltaiset ja oranssit aasialaispurkit ja muovipakkaukset viestittivät lapselle epäterveellisyydestä. Vilisevät lisäaineita kuulemma. Pakahduin ylpeydestä. Lapsi lukee ja tulkitsee, miettii valintoja. Isona ehkä paremmin kuin vanhempansa. Vai olenko natsimutsi, joka on saarnannut jo liikaa aidosta ruoasta?

Huh

Perinteiset Runebergin päivän laskiaispullat. Yllättävän paljon kermavaahtoa saa ängettyä pikkupullan sisään. Onpahan ensi lauantaina enemmän persettä vetää olalle. Kellertävä räsymatto kirpalta, kolme metriä 7,5 eurolla. Tulppaanit Prismasta kolmella. Samaan aikaan sain valittamalla kymmenen euroa puhelinlaskusta pois, viisitoista euroa kirjaston myöhästymismaksuista. Kaupunki halusi palauttaa 15 euroa liikaa maksettua terveyskeskusmaksua vuodelta 2007. Euro pyörii ja pyörittää.

Vaalikaffet (huom! lasipurkki) ja Sami Borg. Jänskää.

Kymmenen päivän kuluttua koulutuksen teoriaosuus on ohi ja pääsen harjoittelemaan työn tekoa. Se ei pelkästään jänskätä vaan myös pelottaa. En ole 9,5 vuoteen mennyt uuteen työpaikkaan. Huh. Ammatillinen itsetunto ajelee vuoristoradalla. 

Alle 200

Sain haastetehtävän Kotomon Tainalta mojovin saatesanoin. Tainnut raukka tehdä sitä niin ahkerasti, että päässä on joku niksahtanut. Poloinen.

Töllin pitää listata viisi suosikkiblogiaan, joissa on alle 200 (!!) lukijaa. Henkilökohtainen mielipiteeni on, että ~200 lukijan blogi on jo varsin raskasta sarjaa, niinpä sooloilin alle 100 lukijan listan. (Että sori vaan Voikukkapelto, kiss my blog ja Ainon Maja).

• Kristallinkirkkaat ideat
  Raksarojekti, ruusuja, kirppuja ja Boris. Kauhulla odotan susi- ja supiasustepostausta.

• armas aika
Luvassa muutto varsin lupaavaan kotiin, kauniita kuvia ja nopeat tekstit. Ei jaarittelua.

• Epäluonteenomaista
  Jumalaista tekstiä, takuuvarmaa kamaa. Osuu ja uppoo. Piparipoika ja Vestiböle.

• Luonteenlaatuinen
  Ihan uusi tuttavuus, vaikuttaa lupaavalta. Uppouduin.

Viidettä en nyt keksi, tossa niitä on blogrollissa. Pakko painaa Julkaisea nyt just, koska mun perse on niin puutunut, etten enää tunne sitä. Kiitos ja hei. Olen elvyttämässä takapuolta.

BB

- Ensimmäinen kuva ei viittaa valintaani tässä taannoin.
- Toinen kuva ei ole oksennusta.
- Eikä kolmaskaan.
- Neljäs on täytekuva, eikä sekään liity aiheeseen.

BB. Bongaa blogisti. Minusta sen voi aivan mainiosti listata harrastukseksi. Adrenaliini kohisee aivoissa ja silmänpohjalihakset vahvistuvat, haastetta on sopivasti. Tänään onnistuin melkein. Olin perseenmitan päässä blogistin autosta. Se olisi ollut kolmas osuma ja Anu Harkkiahan ei lasketa.

Espanjalainen pukki

Mikäli tapaat Tampereen seudulla hieman epäilyttävän naisen, joka silittelee kulkiessaan tauotta takkiaan, se saatan olla minä.

Joulupukki ja sen tonttu poikkesivat Espanjanmaalla ja toivat jälkitoimituksena ihan uuden ihanuuden. Tätä voi jo sanoa Takiksi. Hei hei rievut ja rääsyt, mulla on Takki! Me and my Desigual. Koskaan en kuvitellut tällaista omistavani. Pukin (vai sen tontun) kanssa on jo suunnitteilla kevätpörriäinen. Desigualeissamme ja koiran kokoisissa aurinkolaseissamme livumme pitkin keväisiä katuja, otamme lasilliset trendikkäässä baarissa (Ale-Pubissa on aina halpaa), poikkeamme viehättävään putiikkiin (Bonus-kirppis vai Pelastusarmeijan kirpputori?) ja syömme pienesti pittoreskissa ympäristössä (Tammelantorilta mustaa?). Tulejokevät!

Ramaattista

- Kahvi on loppu.
- Pakko hakea Siwasta tai mä kuolen!
- Käytkö sä, niin mä laitan Muikkusen nukkumaan?
- Sinne on sata kilometriä!
- Sinne on 400 metriä.
- Siellä on 15 astetta pakkasta! Mä syväjäädytyn, enkä sula ikinä!
- Mun puhelin sanoo, että -5. Saunakin on vielä päällä.
- Koiraa en ainakaan ota mukaan. Se nuuskii viikon jokaista kökköä!
- Sehän kulkee liimautuneena sun nilkkaan, jos niin tahdot. Mene autolla.
- No en todellakaan! Tajuatko, että se vie 20 litraa bensaa pelkässä käynnistyksessä!


Menihän siihen vartti. Ja toppahousuissa tuli hiki. Prkl.

Jogurtista

Kumpi vastaan kampi.

Activia kevyt mansikkajogurtti: rasvaton maito ja rasvaton maitotiiviste, kerma, hedelmävalmiste [mansikka 9%, oligofruktoosi, muunnettu maissitärkkelys, happamuudensäätöaineet (trinatriumsitraatti, sitruunahappo, trikalsiumsitraatti), sakeuttamisaine (pektiini), aromi, väri (kokkiniili), rypälemehutiiviste, makeutusaineet (aspartaami, asesulfaami K)], maitoproteiini, sakeuttamisaine (pektiini), jogurttihapatteet, ACTI REGULARIS®-jogurttihapate.


Ahlmanin mansikkajogurtti: pastöroitu tilamaito, hapate, mansikka, hillosokeri. 

Yksinkertainen ihminen saa nautintonsa yksinkertaisista asioista. Vatsan lisäksi kiittää koko kroppa (lisää tähän koko vartalon mittainen käden heilautus kuvaamaan hyvää oloa). Ahlmanin tilapuodin mansikkajogurtti maistuu mansikkamaidolle ja pirtelölle. Vaan miksi ihmeessä jogurtti on jogurtti? Mun suulle eikä silmälle käy jogurtti, eikä edes oksettava jukurtti. Mieluiten maiskuttelisin kieliopillisesti väärää jugurttia. Pöh.

Olen käyttänyt pari viikkoa kaikki sanani muualle (tähänkin puolet on lainattu Danonelta).

Tölli elää hiljaiseloa ja pohtii olemassaolonsa oikeutusta.