Kutittaa, kutittaa, kutittaa!

Se alkoi noin viikko sitten. Aivan tolkuton kutina. Uijui!

Päässä risteilee miljoonia ihania asioita, valmiiksi jo pieni harmitus, kun kesä on melkein ohi. Ajattelinkin nyt listailla haaveita, ettei vain pääse unohtumaan.

1. Tuvan levytyksen purku sisäseinältä
Yhden seinän kaameiden lastulevyjen takana on melkein pakko olla hirttä. Ihan oikeaa miljoonavuotiasta hirttä. Saattaa olla pahannäköistä, mutta tahdon sen esiin. Talon henki on saatava ilmoille, nyt Hestia itkee tapetin takana. Isännälle kohtaus nro 1.

2. Tuvan seinien ja katon maalaus
Valkoista. Paljon valkoista. Tilantuntua ja valoa. Kaappihirvitys pois, sohvahirvitys pois. Uusi sohva paikalleen ja sohvapöydän kehittely josain... joku kummallinen laatikko? Isännälle kohtaus nro 2.

3. Tupaan uusi pöytä + tuolien kaunistus
Singerin jalka x 2 valkoiseksi, päälle levy. Tuolit valkoisiksi. Sinivalkoruudulliset istuintyynyt röyhelöreunalla. Sinivalkoruudulliset verhot. Isännälle kohtaus nro 3.

4. Sisäeteinen valkoiseksi
Valkoista. Paljon valkoista. Isännälle kohtaus nro 3.5.

5. Nukkumaparvi valkoiseksi
Valkoista. Paljon valkoista. Ellei sitten suunnittelisi yläkerran laajennusta... tarviipa tutkiskella... avara (tosin matala) tila, ikkunan alla sänky... Tästä ei edes kerrota isännälle. Ehkä pelkästään parven laajennus toisellekin lappeelle toisi nukkumatilaan tilaa ja happea.

6. "Penan koppi"
Tyhjennys, maalaus. Oviasia on mietittävä, voisiko ottaa pois? Kopista voisi tulla television katseluhuone, makuuhuone... oleiluhuone... äh. Mitä tehdä pienelle, pimeälle kopille, jossa on minikokoinen ikkuna? Tämä vaatii suunnittelua ja paljon... Voisiko puhkaista seinän tupaan ja sulkea kulun eteisestä? Mahtuisiko kuningastuoli tänne? Tästäkään ei hiiskuta.

7. HUUSSI
Pesu painepesurilla, ympäristön siistiminen. Huussipolku on oltava kauniimpi, mukavat maisemat kakkireissulle. Uusi ikkuna, uusi istuin, sisusteita. Ai niin ja maalaus. Pitäisikö koittaa sitä sinistä, kun kärppäset ei kuulemma pidä. Isännälle kohtaus nro 4.

8. PIHAKEITTIÖ
Isännälle kohtaukset nro 5-10. Minä haluan pihakeittiön. Olen aina halunnut. Rakennan vaikka omin pikku kätösin. Ei se nyt niin vaikeaa voi olla. Tämä on elämää suurempi asia ja kutinan pahin aiheuttaja, oijoi!

Niin ja sitten se tärkein... ulkorakennuksen kattotalkoot. Joo joo. Tylsää ja tarpeellista. Ei muuta kuin Katepalilta II-laatua takakontti täyteen niin että Renun iskarit laulaa Hallelujaa.

Lunta tulvillaan on raikas talvisää

Tänä talvena on lunta. Paljon lunta.

Se tunne tuli taas. Helpotus, kevyt hengittää, hyvä olo. Se tulee siinä portaalla istuessa, kuunnellessa hiljaisuutta. Ei mitään, ei niin mitään.

Urpolla ei mene niin hyvin. Urpo on nimittäin kadonnut. Viimeisimmät näköhavainnotkin ovat varsin huteria muistikuvia. Mikäli olet nähnyt Urpoa, pyydämme ottamaan heti yhteyttä. Tuntomerkit: vaaleanharmaa, kylmä ja kova, sisältä ontto. Parta poikki. Erotettava tunnistettaessa veljestään Paavosta, jolla ei ole parta poikki. Saattaa olla tavattaessa agressiivinen, jopa säpäleinä.

Kyttäruutu

Muistatko sen mummon, jonka verho heilahti aina, kun kuljit ohi? Muistatko, kun kaikki tekemisesi rekisteröitiin tarkasti, vaikka tietokoneita ja internetiä ei vielä ollutkaan joka torpassa?

Muistatko sen tuolin, johon oli jäänyt istumisen jälki? Se on se torpan paras paikka. Se on se paikka tielle antavan ikkunan ääressä. Jospa edes ensi viikolla joku kulkisi ohi.

Päivän työ

Puolen hehtaarin metsän ystävykset lähtevät sateen jälkeen ulos raikkaaseen ilmaan ja näkevät taivaalla komeilevan sateenkaaren. Harmi vain, että sateenkaarista kovasti pitävän Pöllön ehtiessä paikalle upea luonnonilmiö on jo haihtunut pois. Niinpä ystävät päättävät piristää Pöllöä tekemällä ihan oman sateenkaaren. Löytävätkö he metsästä kaikki tarpeelliset värit?

Ikäsuositus 3+

Kiikkustuolissa istun ja sinua muistelen

Kaunokainen keittiössä. Enkä nyt tarkoita emäntää vaan emännän valtaistuinta.

Topi Sorsakoski ja Agents. Lattia kiljaisee joka keinauksella. Ruoka uunissa. Koivut rapsahtelevat takassa.

Ei kiire, ei miljoona ampiaista mahassa, ei tuli perseen alla. Vain tämä hetki. Näin on hyvä. Enkä ole vielä edes eläkkeellä.

Metsästysaika!!

Haluan mökille valkoisia lautasia. Vanhoja, eriparia, kuluneita, elämää nähneitä lautasia. Paljon!

Sammon kirppiksellä nyhjötti kaksi suloista vanhaa Arabiaa nurkkapöydän alahyllyllä. Kulahtaneita olivat ja vieläpä II-laatua, kukapa niitä rakastaisi. Hinnaksi oli vapisevin käsin kirjoitettu 1 euro. Nyt ne matkaavat rakastavaan kotiin Kestikummulle. Ah! Maailma on pelastettu!

Käsien jatkoksi haluan rehdit -mutta oi niin sirot- Sorsakoski-aterimet. Sorsakosken metsästysaika on siis alkanut. Kaikki keinot ovat luvallisia. Arrr, matey! Here we go!

Urpo-tonttu

Ostin elämäni ensimmäisen puutarhatontun. Vihaan puutarhatonttuja. Tätä kuitenkin rakastan.

Tontun nimi on Urpo. Urpolla on myös kaksoisveli Paavo. Kaksoset on erotettu toisistaan julmien tsykolokisten testien vuoksi. Tutkimuksen tavoitteena on selvittää miten eri ympäristöt ja kokemukset muokkaavat kaksosia. Paavo asuu Pälkäneellä. Toistaiseksi Paavosta on saatu melko vähän informaatiota. Odotan väliaikaraporttia.

Urpo seisoo kalliokummulla kaverinaan pyöreä kivi. Kivi ei ole kovin sosiaalinen, mutta rehti ystävä ja vaikenee kuin kallio. Kaksi viikkoa sitten päästäinen kävi nuuhkimassa Urpon varpaita.

Viikko sitten Urpo joutui osaiseksi hurjaan onnettomuuteen. Onni oli kuitenkin matkassa (ja osapuolisena onnettomuudessa) ja tapauksesta selvittiin parran katkeamisella. Ei muuten kasva takaisin. Urpo ei kuitenkaan kiukuttele, ei ainakaan kovaäänisesti. Nähtäväksi jää kerääkö Urpo kaiken kiukun vain syvälle sisimpäänsä.

Ulkomailla Teiskossa

Haaveena vanha, rapistunut linna ulkomailla, ostettu punainen tönö Teiskosta. Tästä on hyvä alkaa.

52 kilometriä kotoa, toinen maailma, uudet äänet, rauhallinen olo. Pakkotyöleiri, pilvien katselua, pyykkien kuivatusta narulla, muurahaisten tutkimista, purkamista ja perkaamista, selällään ruohikolla makailua.

Saunomista ulkosaunassa (kuva), makiat löylyt koivuhaloilla.

Perspektiiviä. Kauneutta.