Legoland Günzburg junalla Münchenistä

Matkat ja liput

Kun matka Müncheniin on varattu, kannattaa heti päättää ajankohta, jolloin vierailee Legolandissa. Hyvissä ajoin varattuna liput ovat huomattavasti viime hetken ostoja edullisemmat. Legolandin sisäänpääsymaksussa voi säästää jopa 25 %, jos lipun ostaa esimerkiksi viikkoa ennen. Tulostettua nettilippua ei tarvitse vaihtaa Legolandin lippuluukulla, lipussa oleva viivakoodi piipataan portilla. Sisäänpääsyporteille alkoi muodostua jonoja jo puoli tuntia ennen puiston avautumista.

IC-junalla matka Münchenin päärautatieasemalta Günzburgiin kestää noin tunnin. Kahden aikuisen ja yhden lapsen meno-paluulippu etukäteen määritetyssä junassa maksaa 58,00 € ilman paikkalippua. Shuttlebussi Günzburgin asemalta Legolandiin maksaa 3 euroa per henkilö, matka kestää noin 10 minuuttia. Bussilippu ostetaan bussista ja bussi lähtee aivan aseman vierestä (numero 818, 818A). Taksi asemalta Legolandiin maksaa 11 euroa.

Legoland Günzburg sulkeutui jo seitsemältä, shuttlebussi asemalle lähtee tasan 19.00, takseja on jonossa heti porttien ulkopuolella. Menimme huvittelupäivän jälkeen syömään Günzburgiin, jossa oli varsin idyllinen vanha torialue täynnä ruokapaikkoja. Torilta kävelee juna-asemalle viitisen minuuttia.

Legoland Günzburg, Saksa

Huvipuisto oli... no, huvipuisto. Legorakennelmia oli sijoiteltu sinne tänne, oli vuoristorataa, tukkijokea, vemputinta ja hilavitkutinta. Odotin huvipuistoalueelta enemmän. Alue oli aikalailla peruskauraa. Vessat olivat todella siistit. Kaupoissa myytävä vesipullo maksoi 3,10 €, mutta omia vesipulloja pystyi täyttämään juoma-automaateilla. Hanavesi oli huomattavasti parempaa kuin Münchenissä. Pizzaravintolassa ateria (pannupizza, puolen litran juoma ja jälkkäri) maksoi himpun yli kympin. Huvipuiston parasta antia oli alueen keskellä oleva legoista rakennettu minimaailma, jossa oli mm. Venetsia, Berliini, Allianz Arena ja tietysti Star Wars -alue.

Yksi päivän kohokohdista oli Lego Factory, jossa näki, miten palikoita valmistetaan. Factoryn alakerrassa oli kauppa, josta sai ostaa palikoita kilohintaan (9,00 € / 100 g) ja itse rakenneltuja mini figureita (10,00 € / 6 kpl, sis. jalat, vartalo, pää, päähine/hiukset ja ase/tarvike). Jos palikoiden kilohinta olisi hieman alhaisempi, kaupassa voisi villiintyä täysin. Ihania palikoita, kussakin laatikossa vain yksiä palikoita väreittäin lajiteltuina! Ihanaa!

Parhaat naurut tulivat vesisotalaivoissa. Alueen näyttömöllä oli The Chinese National Circuksen esitys Lego Chima -teemalla. 4D-elokuva oli hauska, vaikka elokuvahahmot puhuivatkin saksaa.

7-vuotias legofani oli haltioissaan joka jutusta, kaikki oli vain ja ainoastaan mahtavaa. 35-vuotias äiti ja 36-vuotias isä olivat ... rättipoikki. 35-vuotias äiti pesi mennen tullen 36-vuotiaan isän ja 7-vuotiaan lapsen Temple X-Peditionissa, joka oli ampumispelin ja kummitusjunan yhdistelmä. Hah! Tärkeintä ei ole voitto, vaan murskavoitto! Muahahaa!

München ilman autoa

Heinäkuu 2013

- Lento Finnairilla Helsingistä Müncheniin, kesto 2 tuntia ja 15 minuuttia. Siedettävä aika, lennolla tarjoiltiin kahvia ja suolapalaa (hoh, ruisleipä yhdellä juustolla).

- Lentoasemalta pääsi näppärästi junalla keskustaan (junat S1 ja S8), matkan kesto 24 minuuttia. Viidelle aikuiselle (kaksi 6–14-vuotiasta lasta on yksi aikuinen) koko Münchenin alueen päivälippu kaikkiin juniin maksoi 20,90 €. Lentokentältä kaupunkiin tarvittiin koko alueen lippu, kun taas keskustassa hengailu raitiovaunuilla, busseilla ja metrolla kävi valkoisen alueen Innenraum-lipulla. Kotimatkalla oli syytä huomata, että vain lentokentälle menevän S1-junan takaosa jatkaa lentoasemalle asti. Jos olit jostain syystä hypännyt junan etuosaan, ehdit vielä vaihtamaan takaosaan Neufahrnissa.

- Kolmen päivän keskusta-aluelippu kaikkiin julkisiin viidelle aikuiselle maksoi 24,60 €. Lipun pystyi ostamaan automaatista (asemilla ja raitiovaunuissa) ja se leimattiin ensimmäistä kertaa matkustettaessa.

-Yövyimme Hotel Brackissa, kolmen metropysäkin päässä ytimestä (Marienplatz). U-junien (metro) asema oli aivan hotellin vieressä. Hotellin henkilökunta oli mahtavan avuliasta, eikä booking.comin huikeat arvostelut osuneet väärään. Hintaan kuului aamiainen (päivittäin kello 6.00-12.00), joka tarjoiltiin pöytiin. Tarjolla oli munakasta / paistettua munaa / munakokkelia, hedelmäsalaattia, jogurttia, leipää, muroja, kahvia, kaakaota... Saksalaiseen asuun pukeutunut rouva piti huolen, että kukin sai juuri sitä, mitä milloinkin mieli teki. Olo oli kuin kuninkaallisella. Miinusta puuttuvasta ilmastoinnista ja kokolattiamatosta. Hintaansa nähden loistava valinta.

- Goetheplatzin metroaseman läheisyydessä sijaitsevasta Grand Cafesta sain yllätyksekseni käsittämättömän hyvän salaatin, jossa oli runsaalla rucolapedillä tomaattia, fetaa ja paistettua maksaa. Täydellinen kypsyys, täydellinen maku. Kyytipojaksi tietysti Weißbier.

- Hotellin aamiaisella jaksoi pitkälle iltapäivään, lounaaksi oli helpoin napata sämpylää tai täytettyä suolarinkeliä muutamalla eurolla. Sämpyläkikkareita oli monella nurkalla ja useimmilla metroasemilla. Biergarteneissa oli omat eväät -alueet, jonne sai kiikuttaa evästä mielinmäärin ja ostaa paikanpäältä vain Weißbierit ja kolat. Porukkaa oli paljon ja tunnelma iloinen. Monessa paikassa oli oma leikkipuisto lapsille (!!).

- Matkalle tulisi ottaa hyvät kengät (niin aina, blaa blaa) tai vaihtoehtoisesti perhepakkaus rakkolaastareita. Hanavettä voi juoda, mutta se oli pahaa.

- Lindtin suklaa oli kaupoissa naurettavan halpaa Suomen hintoihin verrattuna. Suklaan ostaminen tuliaisiksi kesähelteellä ei ollut hyvä idea.

- Jos kotiintuomiset sattumalta jäivät hankkimatta, aina voi poiketa Lidliin. Tuorejuustoa, yrttejä ja retiisiä suolarinkelin väliin (varmista, että Lidlissäsi on paistopiste). Kyytipojaksi tietysti Weißbier Alkosta (sikahintaista). Jos et jaksa Alkoon, ota kaapista joku paha kuvausrekvisiitaksi.

Lopuksi vielä ote matkapäiväkirjastani.

"Weißbier on vehnäolutta, joka on ulkoisesti hieman shameaa, shanoishinko jopa shimaista. Maistuu erittäin hyvälle myös shellaisen shuussa, joka kuvitteli, ettei pidä oluesta. Henkilökohtaiseksi shuosikiksi nousi Augustiner, shiinä on shellainen shininen logo. On thäy-sin khä-sittämätöntä, että paikallishet juovat enemmäin kuin yhden tuopin ja lähtevät kävellen kotiin."

"Jos haluat vaikuttaa siltä, että tiedät mitä teet, käy ostamassa Biergatenin tiskiltä pari tuoppia Weißbieriä ja suolarinkeli. Pujota rinkeli käsivarteesi ja marssi pöytään tyylikkäästi. Älä valitse kulkuväylien reunapöytiä, sillä niihin kasataan käytetyt tuopit keräilyautoja varten. Huvittele lapsesi kustannuksella ja anna hänen kuvitella, että suolarinkeli on kuin suomipullaa ja valokuvaa ensihaukku."

Pari palaa Münchenistä

Mää voisin jäädä tänne. Tschüss!

(Myöhemmin hieman kattavampaa matkaraporttia.)

Elegantti

Miedon hedelmäisen tuoksuinen maalinpoistoaine my ass. Lakasta ja geelimäisestä tökötistä tulee inhoja limakökköjä, jotka takertuvat joka paikkaan. Kiroilun kautta voittoon: ruokapöytä ja tuolit saivat viime yönä Osmon (sävy: kuusi) vahapinnan. Se on niin.... kau-nis, ranskalaistyyppisen elegantti ja valoisa.

Vähän kuin minä.

Tänään ajattelin pestä hiukset. Olen niin lomalla.

Lomapäivä 1

Leikkasin otsatukan. Kyllä itseleikattu on aina itseleikattu.

Blogin pitäminen on pirullista hommaa. Vanhoista merkinnöistä voi ikävästi tarkastaa projektien pituudet, pyhät vannomiset ja laidutuskuurien suunnittelut. Itsensä huijaaminen vaikeutuu. Eihän-sitä-ole-kuin-pari-kuukautta -muistikuvat romuttuvat muutamalla klikkauksella. Pahimmillaan hetkistä on jopa kuvallisia todisteita.

Huomenna on vakaa aikomus jatkaa ruokapöytäprojektia. Selvisipä vanhasta postauksesta sekin, miksi olen ollut niin hermostunut pari vuotta.

"Tällä kertaa en hermostu, kun valmista ei tule seuraavan tunnin sisällä."
- Villa Tölli, 2011 -

Maalle lähtemisestä ei ole puhuttu halaistua sanaa. Mies luullee, että olen unohtanut toiveet kesälomamökkeilystä ja projektilistoista. Keksii raukka koko ajan mukavaa kaupunkitekemistä, ylistää toriruokailua. Eipä siinä, hyvä on näinkin.

Saatoin vähän liioitella

- Päivää, onko teillä kiinteä laajakaista?
- Ei.
- Ahaa, entä mobiililaajakaista?
- Ei.
- Meillä on erittäin hyvä tarj....
- Eikä tule.
- Meillä on erittäin hy...
- Se on helvetin esikartano.
- ... M-m-mikä?
- Se internetti.
- Niin. Meillä...
- Niin.
- Hyvää päivänjatkoa.
- Kiitos.

Iha perus

Juhannusvihdat sidottiin hiuslenkeillä, koivukin oli hiestä. Persoonallisella grillillä yliannostus vaahtokarkkeja. Herrat (7- ja 8-vuotiaat) käkättivät neljä päivää, purkivat radioita ja juoksentelivat nakkeina. Toimin hovimestarina, ohjelmatoimistona, puhtaanapitopalveluna, kokkina, erotuomarina, valtakunnansovittelijana. Iltaisin takki oli tyhjä ja pää täynnä. 

En aloittanut projekteja, en päättänyt projekteja. Laiskotti, ei huvittanut tarttua. Hetkittäin harmitti huvittamattomuuteni. Olo oli möllöttävä, superkuumainen. Erakkominäni on saanut annoksensa, voin suunnitella sosiaalistumista.

Huomisen jälkeen ilman täyttää riehakkuus. Ylihuomenna enää yksi päivä lomaan!

Mua ei vituta.

Todellakin. Mua ei vituta.

--

Tähän minun piti kirjoitella kaikkea kivaa. Kuinka on maailma mahtava ja kuinka olen niin onnekas. Kuinka olen löytänyt sisäisen rauhan ja kuukuppi lievittää kuukautisvitutusta. Tähän minun piti lisätä kivoja kukkakuvia, jotka eivät kiinnosta ketään. Muutama sievästä kulmasta otettu tunnelmakuva teiskolaisesta marjaviinistä ja kirpparikristalleista. Tarina ihanasta paikallisesta roseviinistä ja kuvaus tunnelmallisesta hetkestä kesähuvilalla. Hehkutusta kesästä. Kauniita ajatuksia ja blaa blaa.

--

Olen moukka, enkä tajua. Se viini ei mitenkään päin ollut mun makuuni (jopa pihakeinussa maaten kaameaa myrkkyä), muurahaiset ovat vallanneet pionini ja lintu paskoi käsilaukkukollaasini. En keksi otsikkoa. Siltikään ei ... niin. Ei harmita. Hip!

Sulkasato ei liity tapaukseen.  

Jäikin vielä

On niitä rojekteja, jotka odottavat omaa aikaansa. Oikeaa fiilistä, oikeita osia, oikeata hetkeä, ja mikäänhän ei saa maksaa mitään. Pysyy omatunto höyhenen kevyenä, jos omiin ei-niin-takuuvarmoihin rojekteihin ei käytä muutamaa euroa enempää. Sen onnistuneempi rojekti, mitä vähemmän siihen on käytetty rahaa. Kolmijalkalamppurojekti on ollut yksi niistä. Tänään, tänä armollisena maanantaina, lamppu on aivan loppusuoralla, varjostinta vailla. (Ikea meni kiinni jo.)

Kolmijalka löytyi Tölliltä tuossa taannoin. Vanha kullitettu jalkalampunraato löytyi eilen. Töllin kätköistä, kuinkas muuten. Kun jalkalamppu oli atomeina, oli hyvä aika aloittaa suunnittelu: "Tuo kävisi tuohon, mutta millä tuon saa tuohon... jos sittenkin laittaa tuon noin, niin toi menisi tuohon... ei helvetti... eiku... ootas ny...". Apuun tarvittiin jopa naapurin huippupappa porakoneineen.  

Lamppu näyttää lähes oikealta. Tein melkein itse ja säästin. Näitä taitaa tosin jo saada halpahallista.  Taas ollaan trendien aallonharjalla.

Ylimääräisiä osia jäi jemmattavaksikin. Eihän sitä koskaan tiedä, koska tarvitsee.