Iha perus

Juhannusvihdat sidottiin hiuslenkeillä, koivukin oli hiestä. Persoonallisella grillillä yliannostus vaahtokarkkeja. Herrat (7- ja 8-vuotiaat) käkättivät neljä päivää, purkivat radioita ja juoksentelivat nakkeina. Toimin hovimestarina, ohjelmatoimistona, puhtaanapitopalveluna, kokkina, erotuomarina, valtakunnansovittelijana. Iltaisin takki oli tyhjä ja pää täynnä. 

En aloittanut projekteja, en päättänyt projekteja. Laiskotti, ei huvittanut tarttua. Hetkittäin harmitti huvittamattomuuteni. Olo oli möllöttävä, superkuumainen. Erakkominäni on saanut annoksensa, voin suunnitella sosiaalistumista.

Huomisen jälkeen ilman täyttää riehakkuus. Ylihuomenna enää yksi päivä lomaan!

Mua ei vituta.

Todellakin. Mua ei vituta.

--

Tähän minun piti kirjoitella kaikkea kivaa. Kuinka on maailma mahtava ja kuinka olen niin onnekas. Kuinka olen löytänyt sisäisen rauhan ja kuukuppi lievittää kuukautisvitutusta. Tähän minun piti lisätä kivoja kukkakuvia, jotka eivät kiinnosta ketään. Muutama sievästä kulmasta otettu tunnelmakuva teiskolaisesta marjaviinistä ja kirpparikristalleista. Tarina ihanasta paikallisesta roseviinistä ja kuvaus tunnelmallisesta hetkestä kesähuvilalla. Hehkutusta kesästä. Kauniita ajatuksia ja blaa blaa.

--

Olen moukka, enkä tajua. Se viini ei mitenkään päin ollut mun makuuni (jopa pihakeinussa maaten kaameaa myrkkyä), muurahaiset ovat vallanneet pionini ja lintu paskoi käsilaukkukollaasini. En keksi otsikkoa. Siltikään ei ... niin. Ei harmita. Hip!

Sulkasato ei liity tapaukseen.  

Jäikin vielä

On niitä rojekteja, jotka odottavat omaa aikaansa. Oikeaa fiilistä, oikeita osia, oikeata hetkeä, ja mikäänhän ei saa maksaa mitään. Pysyy omatunto höyhenen kevyenä, jos omiin ei-niin-takuuvarmoihin rojekteihin ei käytä muutamaa euroa enempää. Sen onnistuneempi rojekti, mitä vähemmän siihen on käytetty rahaa. Kolmijalkalamppurojekti on ollut yksi niistä. Tänään, tänä armollisena maanantaina, lamppu on aivan loppusuoralla, varjostinta vailla. (Ikea meni kiinni jo.)

Kolmijalka löytyi Tölliltä tuossa taannoin. Vanha kullitettu jalkalampunraato löytyi eilen. Töllin kätköistä, kuinkas muuten. Kun jalkalamppu oli atomeina, oli hyvä aika aloittaa suunnittelu: "Tuo kävisi tuohon, mutta millä tuon saa tuohon... jos sittenkin laittaa tuon noin, niin toi menisi tuohon... ei helvetti... eiku... ootas ny...". Apuun tarvittiin jopa naapurin huippupappa porakoneineen.  

Lamppu näyttää lähes oikealta. Tein melkein itse ja säästin. Näitä taitaa tosin jo saada halpahallista.  Taas ollaan trendien aallonharjalla.

Ylimääräisiä osia jäi jemmattavaksikin. Eihän sitä koskaan tiedä, koska tarvitsee.

    

Etupihan valkoisia ja keltaisia

Etupihan käkkäröitä kaupungissa. Patjarikko (iik), pelekuu (iik), tulppaani Mount Tacoma  (iik), tulppaani Purissima (iik), koristeomppupuu nupullaan  (iik), kevätesikko (iik). Sammalleimu pikkiliikkisillä nupuilla (lausutaan huulet töttöröllä). En löydä perunanarsissia (höh). Muikkusen polkupyörä taas parkattuna väärälle puolelle pihaa (ääk), vaikka olen nimenomaisesti osoittanut herralle kauniimman parkkeerauspaikan. Onneksi sentään linjassa kiveyksen kanssa.

Sunnuntain riehuin etupihan kanssa niin, että maanantaina teki kipeää oleminenkin. Voiko krassin laittaa kipeämään tuijaa pitkin? Kukkapuu?


Nyt on väsy. Kellokin sata.

~

PS. Töllissä on 201 lukijaa. Siis täh?! Terve vaan teille kaikille (lausutaan silmät lautasen kokoisina).

Uusi Bionicle

Fiilistelin pitkää viikonloppua maaliskuusta asti. Latasin neljä päivää niin täyteen odotuksia, että meinasin poksahtaa. Työvuorot, harrastukset, peruskoulu ja jääkiekon mm-kisat saivat aikaan sen, että päädyin torstaina Töllille kaksin koiran kanssa. Humps.

Onneksi Mies teki tarvikehankintoja etukäteen. Soitti ostaneensa minulle uuden valkoisen Bioniclen *), koska "sitä kauppalapun harmaamaakiveä" **) ei ollut.    

Torstaina join itseni humalaan, kaivoin maata ja viskelin kiviä. Välillä hihittelin hervottomasti lapioni kanssa ja toivoin, että paikalle ei osu kukaan huolestunut naapuri. Saatoinpa tanssia yhden valssinkin.

Perjantaina kivet painoivat enemmän kuin torstaina.

Lauantaina kärräsin paskamaata, siirtelin perennoja onnellisen tietämättömänä oikeista tavoista, saati siirtoajankohdista. Olin tyytyväinen. Istuskelin rappusella, ihailin kätteni töitä ja masennuin kaikesta tekemättömästä. Tuokin tuolla, tämäkin tässä, nekin siellä, kaikki rempallaan. Kun ei tunnu riittävän, kun haluaisi vähän tuotakin, kun mikään työ ei näy missään. Muka.

En kaivanut kameraa esiin. Tyhmä.

Mutta oli se vaan erihienoa. Minulla on jo kolme (!) perennapenkkiä: sininen maa, valkoinen maa ja valko-vaaleanpunainen maa. Keltainen maa odottaa. Kukkien erottelu väreittäin on ainoa tapa, jolla ne pystyn lajittelemaan. Ja elämä ilman lajittelua olisi kaaosta. Harmittaa, kun marjapuskat eivät ole rivissä. 

*) pioni
**) harmaamalvikki

Ev varamana *)

1) Millään siemenhyllyllä en ainakaan saa mitään kohtausta. En erehdy kuvittelemaan itseäni viherpeukaloksi, vaikka kauppiaat tunkevat hyllynsä suoraan kulkuväylälleni.

2) Mihinkään esikasvatushommiin en ainakaan ryhdy. Eihän kukaan jaksa niitä mutaisia purkkeja ja purnukoita ympäri ikkunalautoja. Ei meillä edes ole ikkunalautoja. Että jossain tv-tasolla ja keittiön pöydällä. Pah.

3) Jostain nuppineulan pään kokoisesta vihreästä en ainakaan villiinny. En todellakaan hoe "kasvun ihmettä" taukoamatta.

4) Mitään taimia en ainakaan rupea ulkoiluttamaan. Ihan hullun hommaa, raapottaa nyt jotain onnettomia kasvinrääpäleitä ulos ja sisälle, ulos ja sisälle. Sairasta.

5) En ainakaan puhu vauvakieltä kukille. Ne on rehuja! Haloo.

Mutta kato ny, kato titä! Se o iha pikkune klassi, kato ny toista. Ny talttee viedä te kattoon aulinkoo. Niih. Mennääs vahvistumaan, pikku klassini. Mmhmm.

*) Voimakas kieltäytyminen

Vettä, leipää ja nippoja

Taannoisen vappupäivän maaseutumatkailun päätteeksi Töllin vesiasiat olivat taas nollapisteessä. Vanha vuotava hana oli irroitettu, uusi Bilteman laatuhana ja lämminvesivaraaja makasivat lattialla ja torppaan ei tullut pisaraakaan vettä. Pöydän kulmalla, hyllyllä ja hellan päällä oli jos jonkinmoista nippaa ja puserrusrengasta, mutta ne oikeat nipat puuttuivat. Nippojen salaliitto, Nippanapina. Nippa on niin hauska sana, että tekee mieli hokea sitä. Nippa, nippa. Nippa. Kerran vielä. Nippa.


Tänä aamuna kaappasin kainalooni yön yli nousseen The Leipätaikinan, Mies tunki taskunsa täyteen nippoja. Nappasi nipat. Lapsi ja koira takapenkille ja taas mentiin nippailemaan.

Asennuksien aiheuttamat ähinät ja ärräpäät seurasivat tuttua kaavaa, mitäpä niistä kertomaan. Mutta.  MEILLE TULEE lämmintäkin VETTÄ, HANASTA! Vähänhän sitä tirskuu liitoksistakin, mutta kaipa ne siitä asettuvat. Nipat tipattomiksi.

Voi jukupätkä.

PS. Kiitos ihanista tunnustuksista Pilvi ja heppatyttö-Tessa!

Vahva saksa

Haaveilimme kesälomamatkasta Kööpenhaminaan ja Legolandiin. Aistikas Excel-taulukkoni kertoi kuitenkin karusti, että reissu olisi a) pirun kallis, b) matkustusmukavuudeltaan tukala. Heitin hanskat tiskiin kolmen illan uuvuttavan matkasuunnittelun jälkeen. (Pitäkää leekonne.)

Ratkaisu pattitilanteeseen löytyi yllättäen a) Vauva-lehden keskustelupalstalta b) Hulluilta Päiviltä. (Mikään ei voi mennä vikaan.)

Saksassakin on Legoland! Hulluilla Päivillä oli tyrkyllä lennot Müncheniin! (Tadaa!)

Kuvittelin, että oli hulluutta mennä jonottamaan lentolippuja puoli tuntia ennen tavaratalon aukeamista. Asettauduttuamme Muikkusen kanssa piiiiiitkän jonon hännille tajusin, että olimme auttamattomasti myöhässä. Kolmen tunnin hikisen hengailun ja donitsiövereiden jälkeen poistuimme voittajina, liput ostettuina. Silkkaa säästöä 350 euroa! (Enkä edes sortunut Suukko-laatikkoon.)

Saksa on siitäkin Tanskaa parempi vaihtoehto, että pääsemme loistamaan vahvalla saksan kielen taidollamme, koko perhe.

Minä
Olen ollut viikon Itävallassa opiskeluun liittyvässä messuprojektissa kymmenkunta vuotta sitten. Esittelimme suomalaista käsityötä ja pieniä matkailuyrityksiä omalla osastollamme. Saksan pikakurssin jälkeen osasin kysyä haluaako messuvierailija täyttää kyselykaavakkeen tai haluaako hän maistaa suomalaista leipäkoria. Leipäkori oli ikävä käännösvirhe, tarkoitus oli maistattaa kuivattua hapanleipää. Yhden pitkäksi venyneen viinanhöyryisen illan jälkeen osasin myös kysyä: "Können ich Rebhuhn mit Nervenkampfstoffen haben?"  Tarina kertoo, että omaksuin viikossa uuden kielen niin hyvin, että puhuin unissanikin saksaa. (Opiskelu kannattaa aina.)

Mies
Miehellä on vahva saksalaiselta vaikuttava aksentti, kiitos Studio Julmahuville. "Völler, Klinsmann zwei, Riedl." "Die türkische, jeden tag so schnell. Ja!" (Muu sanasto kuulostaa aikuisviihteestä opitulta.)

Muikkunen
Lapsi osaa sanoa "Scheiße" varsin tunteikkaasti. (Harjoittelemme vielä kiittämään.)

Lista

Olin hetkellisesti rakentavalla tuulella ja kysyin Miehen mielipidettä tämän kesän must-do-listasta. Herralla oli listalla vain tylsiä purku- ja korjaushankkeita, joten päätin tehdä ihan itsekseni pakko-tehdä-listan. Pakottavuuden määrittelee vain ja ainoastaan henkilökohtainen tahtoni: mutkummäähaluun.

Kesä 2013 

• Tuvan muuri. Mitä kopisevan rappauksen alla on? 
• Tuvan oviseinän maalaus. Edelleen tekemättä, siihen ostettu maali meni kaupunkimakkarin seiniin. Oh noes.
• Lankkulattian maalaus. Rakastan vanhaa ja kulunutta lattiaa, mutta mieli pikkiriikkisen halajaa vaaleampaa. Joka tapauksessa peltitakan alta pitää maalata pläntti.
• Peltitakka myyntiin, tilalle joku pieni sievä kamina. Tai porilainen Matti.
• Pieni lämminvesivaraaja. Hampaat irtoavat porakaivovedestä. Että voikin vesi olla kylmää. 
• Uusi hana keittiöön. Se ainoa hana. 
• Tukkipöytä sittenki pihan alemmalle tasolle? Tämähän on varsin pikku nakki. Pöytä painaa vaivaiset kuusimiljoonaa kiloa. Näppärästi siirreltävissä. 
• Tukkipöydän ympärille katoskyhäelmä. Siitä tulee mahtava.
• Nuotiopaikka. Aloitetun nuotiopaikan ennallistaminen, jos pöytä siirtyy alas. Muuttuva mieli on mahtava asia.
• Pitää kirjoittaa tosi pienellä, jos Mies sattuu lukemaan tämän. Keittiöremppa. Lattiasta laminaatti helvet pois, korkea kaappi pois, tilalle jääkaappi, yläkaapit pois, tilalle avohyllyä tai jotain muuta kivaa ja epäkäytännöllistä. Korkean kaapin kamat mahtuisivat toiseen kaappiin, jos joku siivoaisi erittäin tärkeät ei-koskaan-tiedä-koska-tarvii-kamansa pois.
• Tuvan sohva vaihtoon. 
• Vessa. Seinät puuttuvat, muuten ihan kiva.
• Kahdeksan reissua kaatikselle. 

Uuden työn myötä minulla on seitsemän päivää kesälomaa. Niistä neljä kuluu Münchenissä. Jää kolme päivää. Listalla on 12 kohtaa. On yhtä kuin rentoa oleilua kesäkodissa. Tirsk.

Tärkeintä on pysähtynyt tunnelma

Toppahousujen sisältä, silkkitäkin alta, hyvää iltaa. Nenä on niin jäässä, että tippuu kohta pois. Mies hilluu t-paidassa. Pesiin ei uskalla tulta vielä laittaa, sähköpatterit hoitakoon tarvittavan. Suurimmat seitit on karsittu, vesi nousee porakaivosta. Keittiön hana falskaa niin, että sitä ei enää voi kutsua tiputtamiseksi.

Kokonaisuutena yllättävän helppo aloitus, epäilyttää. Seesteistä. Onneksi järjestin aamulla dramaattisen kohtauksen kotitöistä, aamunukkumisesta, koiran ulkoilutuksista ja niistä perusjutuista. Ettei liian auvoiseksi käy. Väsymyksellä on taipumus purkautua varsin viehättävällä tavalla. (Kuka käski valvoa?)