Perinteet kunniaan

Terveiset täältä sysipimeästä.

Hymy hyytyi jo, olen palautunut normaaliin olotilaan. Which is nice. Hamput on pesty naapurista ämpärillä kannetulla vedellä. Hetken tuossa sieppasi oikein huolella, mutta mitäpä sitä märehtimään. Töllin vesikriisit ovat suorastaan legenda. Olisi sääli lopettaa hieno vuosittainen perinne.

Mä olen ihan melko jotakuinkin himppasen hitusen pikkiriikkisen satavarma, että tyhjensin syksyllä tuonkin pömpelin. Halki se kumminkin on, lämminvesivaraaja. Systeemit ovat vieläpä niin hienosti väkästellyt, että ilman varsaa ei ole kylmääkään. Ei siis vettä. Tippaakaan. Niinpä keskityn olennaiseen ja asennan kynttilöitä asetelmiin.

Hiljaista ainakin on. Yksi lehmän kokoinen kärpänen heräsi kolostaan ja pomppii hädissään päin kattoa. Käyhän se niinkin. 

Vehnäjauhon ja purkkihernekeiton syvempi merkitys

Sateinen päivä. Pitkä päivä. Painavat ostokset. Vehnäjauhoja, purkkihernekeittoa, makaronia, tomaattimurskaa, sinappia. Hymy nyki väkisin naamalle, vaikka kuinka yritin vaikuttaa normaalilta väsyneeltä äidiltä.

Keltaisissa saappaissa ensimmäiset ruokavaraston täydennykset TÖLLILLE! IIIIK! Kyllä vehnäjauhon ostaminen on mahtavaa! Kuivamuonat odottelevat auton perässä huomista. Tätä on taas puoli vuotta odotettu. Hiljaisuusterapiaa, taukoa älämölöstä ja jatkuvasta pörinästä. Hermoloma.

Keltainen

- Kaksi poraa jyskyttää reikiä kuutena päivänä viikossa. Kotiovelle käveleminen on muuttunut jännittäväksi seikkailuksi.
- Minun on ilmeisesti aivan pakko käydä Ikeassa. Puutarhakassini vaatii päivitystä.
- Pitkän harkinnan jälkeen ostin uudet saappaat, -15% vihreän kortin kanta-asiakaspäiviltä. En kadu yhtään. Ne ovat i - ha - nat. Aamullakin ne nauroivat eteisestä.
- Pihassa tonkiminen rauhoittaa. Villiinnyn puutarhasaksista. Ruumis huutaa, mieli lepää.
- Olen niistänyt yli kaksi viikkoa. Tämä flunssa on täysin hallitsematon. Nostaisi edes kuumeen, pirulainen.

Sanoinko jo, että keltaiset saappaani ovat iiiihanat? They were all yellow. ♥

Lapsi on kai päästänsä sekaisin

Shoppailin mutaisia juuria ja epäilyttäviä sipuleita. Hihkuin onnesta. Enpä uskonut tämänkään päivän tulevan. Tuli kumminkin.

Tampereen Puutarhamessuilla vilisi naisväkeä hullun kiilto silmissä. Epämääräiset mustat mytyt vetivät puoleensa kuin neljän juuston pizza krapulaista. Malliparvekkeita ja valopuutarhaa, häiritsevän vähän messukrääsää. Ideoita ja pahenevaa mökkikaipuuta. Romanttisesta teemapihasta kuusivuotias antoi terävän kommenttinsa: "Mutta missä se romantiikka oikein on?" 

A-hallin viimeisessä nurkassa oli messujen helmi. Messutarjouksena 22000 euroa. Koska työvoimapoliittisesta täydennyskoulutuksesta maksettava korvaus muutosturvalisineenkään ei riitä edes käsirahaksi, ilmoitan halukkuuteni yhteistyöhön. Herra Avant, mainostatte tuotettanne helppokäyttöisenä ja yksinkertaisena. Kaivuutyöt sujuvat mukaanne myös ahtaissa paikoissa. Suosittelen sananne vakuudeksi blogimuotoista reportaashisarjaa otsikolla "Nainen ja Avant 170 -pikkukaivuri"? Voitte vastata myöntyvästi tämän postauksen kommenttilaatikkoon. Kiitos.

Joku kantoi kukkia eteiseen.

Se, miten Kumman kaan Vesa sanoo sen

Se, miten Kumman kaan Vesa sanoo sen. Sellainen päivä.

Meillä porataan maalämpökaivoja. Tosi monta reikää. Tänään osuttiin vesisuoneen tai johonkin, mistä tuli aivan helvetisti vettä. Muikkunen kävi tsekkaamassa veden poispumppausmestan. Juu, oli märkää. Juu, oli mutaa. Juu, äiti, et usko kuinka paljon. Juu, mä vähän kaaduin. Ovella seisoi Avarasta luonnosta karannut mutakylpenyt hippo. Kalsarit sisältäkin saviliejussa.

Oho, maitopurkki kaatui. Juu, on kivoja nää isot purkit.

Oho, unohdin tarkistaa ne taskut ennen pyykkäystä. Juu, oli jotain. Juu, oli jotain pehmeää paperia. Juu, valmistin selluloosaa.

Koiraan tarttuu pienelläkin pissareissulla niin paljon metsää, että kohta voin vaurastua myymällä puuta. Koivunoksista saa hienon hännänpidennyksen ja luonnetta kasvattaa joka kainalossa kymmensenttinen kuusenoksa. Juu, pitkäkarvainen mäyräkoira on hieno keksintö.

Voin vain onnitella itseäni loistavista kaupoista eilisellä kirppisreissulla. Juu, en sitten kuitenkaan ostanut sitä ihanaa kannua Koivu-kirppikseltä, vaan helvetin hyvän punaviinin alakerran Alkosta. Juu, nyt otan sitä. Juu, joisin vaikka koko pullon, jos en nukahtaisi viidessä minuutissa.

Se, miten Kumman kaan Vesa sanoo sen.

On aikoja, jolloin pienet murheet nyppivät ihmisen raivopäiseksi. Juu, en ottanut kuvia.

Säilöttyä valoa

Valopurkit ovat vissiin oikein risainia by Tobias Wong, mutta saa kai sitä risainiakin matkia, ku kerran muutkin. (Ohje Free People -blogista.)

Hölmöläiset kantoivat säkillä valoa tupaan, vaan rinsessapa säilöö auringon purkkiin. Aurinkokennovalon valovoima ei ainakaan pienellä latauksella aiheuta herkimmillekään epileptistä kohtausta, mutta eiköhän se pienikin kajo siellä mörköpimeässä tee vaikutuksen.    

Tarvikkeet Clasulta: lasipurkki (pieni) 2,50 €, lasipurkki (iso) 2,95 €, markkinoiden halvimmat aurinkokennovalot (3 kpl) 4,95 €, huurremaali 9,95 €. Liimaa omista varastoista.

Purkit kannattaa maalata sisäpuolelta, ettei huurrepintaan tule raapaleita siirtelyssä ja kuljetuksessa. Suojaa kansi hyvin ennen maalausta. Kannattanee suojata ulkopuoli muutenkin, varsinkin jos ruiskii villinä. Huurremaali on siitä vekkulia, että se ei näy heti, vaan maitoontuu vasta kuivuessaan. Ruiski useampi OHUT kerros. Kuvan purnukat eivät ole vielä lopullisessa huurteessaan, koska kärsin kroonisesta maalinkuivumisallergiasta.

Poistin aurinkokennovaloista kirkkaan muovihärpäkkeen ja kennoa suojaavan muovin ja liimasin valokökön nukkekotiliimalla (!) kannen sisäpuolelle. Joku kirkas silikoniliima lienee fiksuin vaihtoehto.

Lamppu napista päälle ja tadaa! Säilöttyä valoa, vitosen per purkki! 

Ameriikassa ovat laittaneet jotain värillistä muovia led-valon päälle, tarttee kokeilla. Näppärä lisäisi vielä purkin pohjalle peilimosaiikin heijastelemaan epäsuoraa valoa.

Hirrveen nätti

Silvoin Friitalan nahkatakin ja ompelin yhden länsi-saksalaisen nepparin. Tuli niin inana käsrusetti notta.
Ohje Oh the lovely things -blogista.

Pois paha kiira

Olen tallentanut näppärän kalenterimerkinnän. Huomenna: pitkäperjantai kello 12.00–13.00.

Täksi illaksi ei ole merkintöjä ja sen kunniaksi aion ottaa karhun kielellisen viisasten juomaa ja askarrella uudet kynnet naagelstuudiossani. Mitä hilukkaa ja minkä muotoisia dimangeja? Naisen elämä on täynnä suuria päätöksiä.

Ehkä se vastaus löytyy kaurapuurosta tai muotoutuu lasini pohjalle murentuneen korkin muruista.
Oi kiitos Jeesus, kun annoit meille 4 vapaapäivää. Olimme sen tarpeessa.

Voikaa hyvin ja ajakaa kiira kiire pois.

2012 vs 2011

Eilen pääsin vihdoin leikkimään hammaskeijua. Tulevilla keijukeikoilla täytyy muistaa riisua tuulihousut. Harmi, sillä pinkeät ja kiiltäväksi kuluneet suhinahousut korostavat kauniisti keijumaista olemustani. Viime vuonna tähän aikaan olin mukana laihdutuskerhossa. Viime vuonna tähän aikaan hihkuin maan paljastumista. Viime vuonna tähän aikaan  päätin, että kuvan koivu on siirrettävä. Hoplaa.

PS. Heitin vanhat asetukset ja härpäkkeet roskakoriin. Nyt näkyvät pikakommentoinnitkin. Muuten leiska on aika kaamea, mutta juuri nyt ei huvitus riitä muokkailuun. 

Ihminen on alkujaan muna

Viime vuonna istutin ruohot liian aikaisin ja ne ehtivät kuolla ennen pääsiäistä. Nyt en ole istuttanut ollenkaan. Eivätpä kuole. Kahdenkymmenen vuoden kuluttua Muikkunen pohtii lapsuutensa rai-traumoja lähikippolassa. Onhan minttukin aika rai, onhan?

Koti tuoksuu pesuaineelle. Lyhensin pöytäliinan vuoden harkinta-ajan jälkeen. Lyhensin liinan niin tehokkaasti, että siitä tuli 10 senttiä liian lyhyt. Niinpä lyhensin pöydänkin. Kätevä emäntä.

Yhteishyvässä oli sylkirauhaset aktivoiva kesäkurpitsa-vuohenjuustopaistos. Koska olen syönyt jo sen vuohenjuuston, ajattelin ryhtyä pashaistiksi. Lisää aiheesta juutuupissa. Suosittelen.