Jou mään

Ei ole helppoa olla spray-maaliartisti. Neljännessä pullossa iski aikamoinen etusormi-peukalokramppi ja jännetuppi hyytyi. Taitaa olla tekniikkalaji. Urakoinnin jälkeen tuli mieleen, että tärpätti on loppu.

Piissejä esittelen myöhemmin.

Niisk

Sinne se marssii. Muikkunen kohti tulevaisuutta. Eskarilainen. Pieni mies suuressa maailmassa. 

Asiaankuuluva niisk, vaikkei mun pitänyt. 

Jos ei muuten niin ainakin liian lyhyiden pitkien housujen takia. Mitä hittoa niille kaikille on kesän aikana tapahtunut??!

Nahkatattinen tyttö

Olen miettinyt, miten sen sanoisin. Millä ylisanoilla ja millä merkityksellisillä huudahduksilla. Kuinka tohkeissaan ihminen VOI olla syksystä? Ilman kuulaus raikastaa pään, metsässä on vetoa, hymyilyttää. Aaaaaaaah.

Muikkunen lauleskelee nahkatattisesta tytöstä ja hyötykasvikuivuri säestää. Tänä vuonna opettelen sinivalmuskan. Epäilyttävän näköinen, erinomainen ruokasieni. Kunhan tulisi vettä, kotikontujen metsät ovat ruutikuivia. Buuhuu.

Ennakko-odotukset

Tein elämäni ensimmäisen bostonin (sisällä omena-vaniljahilloa ja pähkinärouhetta). Ikävä kyllä leipomus onnistui yli odotusten. Tryffeli ei saa syödä vehnää, Muikkunen tykkää enemmän tavallisista bullista, Mies ei voi syödä omenaa eikä pähkinää. Leivoin itseni suohon. 

Koiramainen elämä ei ole vastannut odotuksia. Sen siitä saa, kun ostaa sian säkissä saa koiran ilman tuoteselostetta.

1. Koira ei toimikaan ruokapöydän alustan putsaajana. Joudun edelleen imuroimaan.
2. Koira ei nimestään huolimatta ole löytänyt yhtään tryffeliä, ei ottanut vainua edes kanttarelleista.
3. Lisääntyneestä lenkkipolulla haahuilusta huolimatta en ole laihtunut silmissä.
4. Koira ei suojele minua möröiltä iltaisilla pissareissulla Töllillä, vaan jää mielummin sohvalle retkottamaan.

On se kova

On se kova. Edelleen. Selvänäkin, vaikkakin tölkillinen energiajuomaa maistui ihan viinalle.

Mad skillzzz on phone photographing.

Huh!

Menihän se onnellisuuskohtaus ohi! Olin jo vähän huolestunut, että josko elämästä tuleekin yhtä ruusunterälehdillä tanssia. Nyt on ihan blääh ja pöh. Mua niin ärsyttää, etten osaa käyttää moottorisahaa. Tai etten uskalla opetella. Pelottava vehje. Piti tänään kerätä rohkeutta edes vähän katsella ja tutustua lähemmin kyseiseen rakkineeseen, mutta onneksi tiellä oli lukki, joka tien tukki. Musta tuntuu, että tän pää alkaa höpertyä maalaisilmaston yliannostuksessa. Olen nauttinut liikaa teetä ja liian vähän kahvia. Hoplaa. Päinvastoinperhe taitaa siirtyä viikonlopuksi kaupunkiin.  

Let the sunshine in

Pepi antoi auringonpaistetunnustuksen, kiitos kovasti!

1. Suosikkiväri

Edelleen, kunhan on väri. Vaatteissa ikävän usein pirteä ja kesäinen musta. Haaveeni kokonaan valkoisesta huoneesta kaatuu aina värillisiin ostoksiini vakaasta päätöksestä huolimatta.
2. Suosikkieläin

Magnusti. Ihan ykkönen.
3. Suosikkinumero

7
4. Suosikki alkoholiton juoma

Vesi. Piimä. Pommac.
5. Facebook vai Twitter?
Kaikki.
6. Intohimosi

Ruoka. Videopelit? Salmiakki. Intohimojen metsästys.
7. Saada vai antaa lahja?

Antaa.
8. Suosikkikuvio

Säännöllinen.
9. Suosikki viikonpäivä

Maanantai. Torstai.
10. Suosikkikukka

Gerbera.  

Näihin kuviin ja näihin tunnelmiin. Auringonpaistetta!

Hunajaa nenään

Eläinlääkärikäynti. Hunajaa nenään, antibioottikuuri vähän kaikkeen, 3 madotusta, rokotukset kuntoon, hampaat hoitoon, karvaan kiiltoa ja lihaa luiden ympärille reilusti. Mutta muuten ihan kiva koira.

Piristymistä havaittavissa, heiluttaa jo häntää ja vetää kiitolaukkaa Tölliä ympäri. Kaupungissa vielä kuvittelin, että koirarukka ei edes osaa juosta muuta kuin siistiä ravia. Syö mustikoita puskasta, nuoleskelee mustia viinimarjoja. Ei pidä popcornista. Menee kinkkuhämyyn helposti lääkkeen kanssa. Kulkee hihnassa kauniisti, on jo oppinut vähän nuuskuttelemaan hajuja. Ei tajua ydinluun herkullisuutta, siankärsä uppoaa jo. Kiskaisee nappulansa maistamatta, vaikka ovatkin erinomaista norjalaista lohta. Juttelee unissaan. Hetkittäin näyttää onnelliselta koiralta.

En antaisi pois. 

Niin että koirablogisti tässä moi!

Turhaa pörinää

On aikaa ajatella. Minulla on hyvin. Olen onnellinen. Jokin on nitkahtanut, tunnen oloni levolliseksi. Pelko onnen ääneen lausumisesta on pienentynyt. Olenkohan löytänyt rauhan? Olenko jo ehjä? Ehkä vahvakin.

Pidän elämästä.

Turhaa pörinää, mutta kirjaan ylös. Tämänkin.

Tunnustuksia

Syksy tuntuu. Haluaisin painaa pitkin puskia ja metsää hamsterin lailla, mutta pelkään kuollakseni sitä ensimmäistä hirvikärpästä korvan takana. Saati niitä miljoonaa Tryffelin turkissa.

Olen ollut huonotapainen bloggaaja. Hyi mua. Korjaan nyt epäkohteliaisuuteni kaikki kerralla. Tai siis hoidan nämä blogistin mukavat velvollisuudet.

Iso kiitos tunnustuksesta Ainon majalle (ite oot, se kekä toista haukkuu sanoo siks, se ite on se)! Oon ny niin kaunis bloggaaja notta. Tämän tunnustuksen haluan ojentaa eteenpäin Voikukkapellolle, Kiss my blogille (vaikka onkin tauolla) ja Kristallinkirkkaisiin ideoihin. Tootte kauniita mun silmään.

Makia tunnustus tuli Maanvaivalta Hyvää ja kaunista -blogista. Kiitos ja niiauksen niksautus! Asiaan kuuluvat tunnustukset:

1. Lempiväri
Kunhan on väri. :)

2. Lempiruoka
Hyvin tehty, hyvistä raaka-aineista tehty. Paitsi kaalilaatikko. Suosikkeja pehmeät keitot, sieniset risotot, pinaatti-fetalasagne. Elän syödäkseni.

3. Paikka, jossa haluaisin käydä
Mihin vaan, jos olisi mahdollisuuksia. Päällimmäisenä mielessä on nyt Madrid. Pienissä sievissä lentäminen ei ole yhtään niin kamalaa kuin vesiselvänä.

Tämän haluan laittaa makeiden terkkujen kera eteenpäin Mielen Lumoon ja Lovviisan kammariin.

Vielä kovasti tervetuloa kaikille uusille lukijoille ja morjesta vanhoille!