Ihan itte

Voi kääk. Pussissa pelkästään yksiä lempparikarkkeja. Pandan lovingly made with natural colours and flavours (yeah right) Strawberry Liquorice. Meni äänennopeudella koko pussi, mää ihan itte söin kaikki.

Kotipuroa lukiessani iski perspiraatio (lue: istutuspöytäkateus). Ei se nyt ihan Riitan pöydän veroinen ole, mutta pullistelen ylpeydestä silti. Mää ihan itte rakensin! Kierrätystä nauloja myöden. Kaupan päälle tuli 32 itselaskettua hyttysenpistosta, selästä rekisteröity 26. Ja juu, oli Offia. 

Viidennentoista vastainen yö

Kaivoin toppatakin päälle. Erinomainen roskanpolttosää. Pannuhuoneen raivaus alkoi erään vierailevan orjapiiskurin johdolla, mua  ei huvita yhtään. Eikö vain voisi lukea kirjaa peiton alla tai tuijottaa 5499 minuuttia Serranon perhettä?

Kiireettömyys on luksusta. Mihkäs tässä kiire, valmiissa maailmassa. Voi ihailla kukkien kampauksia, voikukka muistuttaa vanhemmiten Juicea. Huomenna nousee musta kuu.

Pläjäys

Pyörähdys köökissä ja tuvassa, olkaatten hyvät.

Muistilistaa:
- tupa tarvii hörsöt pitsiverhot, pellavat ei vaan käy (niisk)
- ruokapöytä: pyöreä pöytälevy, jalka olemassa, mutta maalia vailla
- loput siniset tuolit jynssättävä (ihmesieni!)
- muuriseinä hiottava ja maalattava
- pitsitarraa hyllynreunaan Clasulta
- sähköjohdot kiinni
- kööki kaipaa jotain (?), valkoinen ei ehkä ollutkaan niin hyvä idea
- kahden alakaapinoven tilalle verho?
- lisää pitsimattoja
- ...

~

Vielä huonot ennen-kuvat tältä keväältä. Tämmöttiis. Joku kulkukissa on käynyt yöllä kakkimassa mun suuhun. Yäh.

Hoplaa!

Kesän virallinen kännipostaus. Kuohari remppariehumispäivän jälkeen kajahtaa hattuun kuin metrinen halko (toim. huom.). 

Huonon päivän jälkeisenä aamuna mun maailman ihanin Mies ehdotti, että lähtisin Töllille kahdeksi vuorokaudeksi ihan yksin. Muodon vuoksi vähän epäröin. Ja mitä tekee kolmekymppinen äiti-ihminen? Pakkaa äänennopeudella, popittaa autossa KLF:ää volyymit kaakossa, käy matkalla ostamassa maalia ja kuoharia ja kokee hetkellisen suunnattoman vapauden tunteen.

Sitten se äiti-ihminen juo paljon kahvia ja vettä, maalaa, maalaa, maalaa ja jynssää. Pelastaa kirjosiepon poikaset käpytikan hyökkäykseltä, hikoaa kuin pieni porsas, kekkuloi bikineissä (... joopa), tanssahtelee mennessään Iskelmän tahdissa, juttelee itsekseen ja nostaa tuplaikkunat yksin paikalleen. Toisen päivän iltana poimii muutaman oksan juomalasiin, asettaa pöydälle viimeisimmän kirppariostoksensa, juo kaksi lasia kuoharia, kuvaa keskiyön valossa ja bloggaa.

Hoplaa! Voi juku!

Hyödytön otus

Hyödytön otus kuvailee tolppia ja virkkaa onnettoman lippusiiman. Hyödytön otus itkee hyödyttömyyttään ja pelkää kelpaamattomuuttaan. Hyödytön otus tuijottaa vaa'an lukemia ihastuksissaan ja ihmettelee, kuinka 6,6 kiloa ruumiissa tuntuu sadalta kilolta mielihyvässä. Hyödytön otus lakkaa varpaankynnet oranssiksi ja kävelyretkellä rikkoo kenkänsä. Hyödytön otus palaa ontuen kotipesäänsä ja miettii hyödyttömyyttään. Hyödytön otus pesee vessan ja tuntee taas itsensä hyödylliseksi.

Päästä

Otin tietoisen riskin, kun mökkeilin. Kaupunkikoti hunningolla.

Piru vie, että soi päässä juur kun pääsi eroon pojasta saunassa. Kaverin äiti sanoi, että sillä ei koskaan soi mikään päässä. Miten se on mahdollista?

Korkealla ovat Taraxacum officinalejen päät pihassa. Saavat oikein nauttia.

26 sekuntia ja pari muuttujaa

Piti tässä kirjoitella menneen viikon tapahtumia. Kerrankin on oiken tapahtunutkin. Mahassa kuitenkin pyörähti ja ajatus katosi, kun Mies sivulauseessa mainitsi ostaneensa 150 eurolla jostain liharingistä härkää. On kuulemma oikein vacuumiin pakattua, eikä semmoista kaupoista saa. Ihan kuin olisimme kovastikin kaupasta härän sisäfilettä ostaneet. Jessus.

Kuluneen viikon keskimääräinen nukahtamisaika on ollut 26 sekuntia (siinä ajassa ei ehdi kaivamaan konetta ja odottamaan yhteyttä). Kolmen päivän krapulaa, kaatisreissua, lautakuormaa, talkoita, pientä vesivahinkoa ja kriisinhallintaa. Voikukkamerta, lautaa, kökköistä tapettiliisteriä, vinoja seiniä, lattian purkumoskaa, hyttysiä, ateriointia milloin missäkin. Hikeä, verta ja kyyneliä. Siinäpä se lyhykäisyydessään.

Helatorstain talkoissa hihat heiluivat ja kamera nyyhötti hylättynä kassissaan. Kun vasta tänään juuri ennen lähtöä kaupunkiin kaivoin hylkiön esille, herra Canon ilmoitti, että hänen pinnansa on palanut: muistikortti täynnä. Ei ole kuin kaksi kuvaa tuloksista. Ärsyttävää. Toisaalta, hommat ovat puolitiessään, joten niitä mainioita ennen-jälkeen -kuvia saa vielä odotella. Tuvan ikkunat jäivät kuivumaan, maali loppui kesken, rappusista puuttuu kaide, pari ikivanhaa ikkunaa odottaa uutta tuloaan verannalle. Tupa on kuitenkin jo nyt niin ihanan valoisa ja rappusilla on niin mainio istuskella, että järki lähtee. Äärimmäisen iso kiitos kuuluu upeille talkoolaisille, ihanaa Minna ja Insinööri!

Pieni tauko remppakaaoksesta Muikkusen sirkustelun johdosta tekee hyvää. Koskakohan mökkeily muuttuu ainakin osittain nautiskeluksi ja oleiluksi (olen kuullut sellaistakin tapahtuvan). Aina matkassa ne pari muuttujaa, jotka sekoittavat selvän pelin. Olisi ihanaa päästä siivoamaan ja asentelemaan kieloja maljakkoihin.

PS. Kaikki kynnet timantteineen tallella. Hih!

KynnetOn

Askartelin pitkästä aikaa itselleni kynnet. Väpätti käsi ja taito oli kohmelossa. Meinaa olla koko akka samassa jamassa sunnuntaina. Lauantaina harrastan humalahakuista juomista ja muuta riekkumista.

Hiphei! Justhan sitä oli pikkujoulut.

Veli Paavo

Ekskursio Paavon (Urpo Urbanin kaksoisveli) kotitilalle, veljeksien etäisyys toisistaan tällä hetkellä 79,6 km. Pieni kaipaus silmissään Paavo myhäili. Kyllä kelpaa paistatella, Yläpirtillä pidetään huolta.

Kesän eka

Meillä kävi vieraita. Maiskuteltiin kesän ensimmäinen paavolotta-kakku.

Ei tapetointia, ei remppaa, ei jynssäystä. Iltapäivän kaamea sade ja tuuli vei huvituksen. Tilaisin yhden helleaallon, kiitos. Ihminen ihan jäätyy.