Lämmittelyä

Virk virk virk. Nyt tunnen olevani valmis. Valmis kohtaamaan erisuuren haasteen. Virkattu pitsimatto... kahtotaan kuin akan käyp.

Lahjontaa

Kävin salaa työkaverin huoneessa ja jätin tällaisen lahjuksen pöydälle. 

Ensimmäinen omin kätösin matonkuteesta virkattu koppa on hyvä lahjoittaa esimerkillisestä työtoveruudesta, eikö?

Hei me leivotaan!

Joskus ihmettelen pitkän tuotekehittelyn tuloksia. Miten niin suurella työllä ja rahalla saadaan aikaiseksi täysin idioottimaisia paketteja? Pakettien tulisi olla sellaisia, että niitä osaa lapsikin käyttää. Raesokeripakettia ei osaa.

Ärsytyskynnyksen ylittäviä paketteja:

- Riisipaketit, joissa on "uusi, kätevä kaatonokka". Miten pirussa se on kätevää, jos riisit sinkoilee pitkin keittiötä?
- Pienelektroniikkapaketit, joiden avaamiseen tarvitaan moottorisaha.
- Lasten lelupaketit, joissa lelu on rautalangoitettu, ruuvattu ja kuminauhoitettu pakettiin.
- Sokeripussi + jauhopussi, jonka pussinsuun taitoksen sisältöä ei koskaan muista ennen kuin se on levinnyt lattialle ja pöydälle.
- Mehupurkit, joissa lukee "revi tästä riv här".
- Polekkirasiat, joissa lukee "helposti avattava ja suljettava".

Ja minä pidän itseäni näppäränä pakettien kanssa.

Onneksi on hyviäkin. Keep it simple. Eikö?

Aijaijai

Menin töihin, tein aamupäivän työt ja lähdin kotiin. Särkee kaikkia nivelia pirusti, pää on painava, maha on ihan sekaisin. Nukkuminen teki hyvää. Olikohan minulla vain liian paljon univelkaa? Mahdollisesti.

Päätin, että alan nukkumaan kunnon yöunia. Päätin, että alan juomaan tarpeeksi vettä. Päätin, että alan syömään kunnon aamupalan. Päätin, että alan syömään säännöllisesti. Päätin, että vähennän kahvia.

Äh, miksi taas huijaan itseäni?

No josko nyt kerrankin koittaisin pienin askelin... ei sitä ainaista joko taita. Aloitan heti kun tervehdyn.

Kun tulimme pojan temppukoulusta, radiossa soi joku aivoton meksikolaistyyppinen biisi, jossa "laulettiin" ai-ai-ai-ai-ai-aijaijaijaita. Poika näytti huolestuneelta. "Miksi tuota miestä sattuu noin kovasti?"

Sumea logiikka

Soitin ipanalle viidettä vuosihuoltoa lastenneuvolaan. Meidät oli siirretty jälleen uudelle palvelualueelle, järjestyksessään viidenteen eri neuvolaan. Olemme kuitenkin asuneet samassa osoitteessa koko ajan. Yrittääkö Tampere jo lapsesta totuttaa asukkaitaan siihen, että terveyspalveluissa on turha odottaa mitään pidempää hoitosuhdetta? Mene ja tiedä, mutta aika sumea logiikka kuitenkin.

Samaa logiikkaa sovelletaan siinä firmassa, josta olen nyt 10 päivää odottanut tilaustani (luvattu toimitus 3-5 päivää). Asiakaspalvelu kertoi, etten saa vielä yrittää selvittää paketin kohtaloa, vaan minun on ensin odotettava 21 päivää ja sitten vasta olla huolestunut. (Niin tietenkin, muuten vain soittelin.)

Entäpä julkaisujärjestelmä, jossa "piilotettu" ja "ei avattavissa" eivät tarkoita piilotettua tai ei avattavissa olevaa. (Eivät tietenkään, olinpa tyhmä!)

Enkä edes tiedä, mitä sumea logiikka tarkoittaa, mutta se kuulostaa hyvältä.

Niin klisee. Silti kovasti tahtoisin sitä. En tahdo olla orava pyörässä. Käpyjäkin ois, vaan konnei oo hampaita.

Aamulla

 · Pakkasta. Tismalleen ylimmän tason toiseen lautaan asti.
 · Valitsin päivän parhaan horoskoopin. "Seurasi on haluttua ja mielipiteesi arvostettuja." Kuulostaa hyvälle, tällä mennään.
 · Harkitsin vakavasti Wordpressiin siirtymistä.
 · Nappasin kaulaani korun, jota en ole käyttänyt koskaan. Ihmettelen paitani väriä.
 · Päätin hankkia pörheää virkkuulankaa, pojan synttärikarkit päikkyyn ja pari päivää lomaa.
 · Nauroin pojan innolle raapata auton laseja.

Soul mate

Kävimme hakemassa ylihintaisen callunan kukkakaupasta, unohduimme kävelyretkelle entisille kotikulmille. Edelleen nautin kovasti noista maisemista. Jouduin oikein kaivelemaan muistista syitä, miksi muutimme pois. 

Hauskinta on huomata päivä toisensa jälkeen, että viihdyn poikaipanan kanssa. Todella viihdyn. En vain äitinä vaan ihmisenä. Nauramme samoille asioille, hihitämme hauskoille tilanteille, ajatuksemme kulkevat samoja polkuja. Taitaa olla itsestäänselvyys. Kiva olla äiti.

Tämmöisinä aikoina

Nyt on se hetki, kun pitäisi mennä nukkumaan. Nyt väsyttää. Kahden tunnin päästä ei väsytä enää. On hiljaista, vaikka ei olekaan. Hiljaisuuden kuulee vasta, kun todella on hiljaista. Silloin kuin hiljaisuus humisee korvissa.

Tänään on ollut hyvä päivä. En ole tuntenut itseäni huonommaksi kuin muut. Olen vain ollut minä. En ole miettinyt. Kuitenkin olen miettinyt tänään enemmän kuin monina muina päivinä. En keksi, mikä tämän päivän erottaa muista, miksi tuntuu paremmalta.Voiko syy olla vain siinä, että en ole ollut normaalissa arkiympäristössäni. Siellä olen aina huonompi. Paska valuu alaspäin. Onko se rikkonut minut? Jos syy ei olekaan menneisyydessä vaan nykyisyydessä? Olenhan tätä aina jahkannut, mutta olen kuuliaisesti totellut ja uskonut. "Pitää olla onnellinen, että on työ." "Tämmöisinä aikoina." Pahoina päivinä minusta tuntuu, että niitä toisenlaisia aikoja ei tulekaan. On vain tällaisia aikoja, jolloin pitää olla onnellinen. Olisinkin, mutta kun on se työ.

Katsoin tänään itseäni. En silti tajunnut mitään. Toivoin, että olisin.

Mikä minusta tulee isona? Ihan oikeasti.

Kesällä tulee viherähky.

Nyt silmä lepää, kun vihreä taittuu jo keltaiseen,

kunnes mieli mustenee ja valo katoaa.