Pahvisiilin kirous

Minua lahjottiin niin kovasti viikonloppuna, että olen vieläkin aivan hämmentynyt. Tintti ja Minna, se oli parhautta!

Edellisen kerran olen virkannut 2 marjapuuronpunaista ketjusilmukkajalkaa (2 x 15 cm) pahvisiilille. Aikaa tapauksesta on 26 vuotta, olin lettipäinen ekaluokkalainen. Tunnen vieläkin sen tuskan. Koukku nitisi, lanka pureutui keskisormeen, jalkaparat hikosivat ja huovuttuivat itsekseen, kyyneleet eivät ottaneet loppuakseen. Tämän kokemuksen vuoksi en ollut mitenkään erityisen riemuissani lahjaksi saamastamani virkkuukoukusta. Urheasti kuitenkin kiitin ja hymyilin.

En usko, että kukaan meistä uskoi Crystal-lankojen koskaan muuttuvan tuubikaulahuiviksi. Ainakaan minä en uskonut. Vaikka neuvot olivat hyvät ja opettaja taitava, minua vain hermostutti moinen langan vääntely. Kotisohvalla pari päivää myöhemmin tapahtui kuitenkin ihme. Jäin aivan koukkuun.

Vielä yksi kerros. No, jos nyt vielä yksi. Tai pari. No, ehkä tämä kerä loppuun. Kai sitä vielä yhden. Kerän.

Tässäpä tämä nyt on. Ensimmäinen ilman kyyneliä valmistunut virkkuuni. Uskomatonta.

tuubikaulahuivi

Cantharellus tubaeformis

Töttöröllinen tuubakanttarelleja eli suppilovahveroita. Ovat niin somia ja mukavia käsitellä.  Suolasientäkin on jo pari purkillista.

Hirvikärpäsiäkin olisi ollut ainakin samanlainen satsi. Ovat muuten ehdottomasti yksiä ällöttävimpiä otuksia. Pelkkä ajatus saa päänahan kutiamaan.

Maistuisiko kuivatut hirviökärpäset?

Inanaa syssy!

Korot kopisivat märkään asfalttiin, tasaisesti, määrätietoisesti. Tuuli olisi halunnut varjoni. Aikuinen, itsenäinen. Silmät kiinni kaunis ja menestyvä. Hetken huuma, elokuvan tunnelma. Ystävätteren kanssa ip-kahvi kauniissa kahvilassa. 

Plop. 

Pieni hetki, suuri vaikutus. 

Normaalisti huristan ohimosuoni pullollaan hakemaan poikaa, sinkoilen kuin heikkopää. Ihan kuin olisin koko ajan vähän myöhässä. Se tarttuu työmaalta. Ihmiset näyttävät ja kuulostavat kiireisiltä: he ovat tärkeitä. Vain tyhmät ja hyödyttömät ihmiset hymyilevät saati nauravat.

Uusi liina, kynttilöi ja armollinen hämärä.

Kiitos Minna ♥

Roads to freedom

Kerta kiello päälle. Gdanskin paras anti oli ehdottomasti museot ja näyttelyt. Erittäin hienosti toteutettuja, siistejä, kertakaikkiaan upeita. Ehdottomasti paras oli Solidarity Road to Freedom -näyttely, joka kertoi Puolan ja itä-Euroopan tapahtumista vuosina 1956-89. Avautui koko itä-Eurooppa ihan uudella tavalla. 70-luvun ruokakortit. 500 panssarivaunua kaduilla, koska satamatyöläiset lakkoilivat. Aika hurjaa.

Tänään Puola on osa Euroopan Unionia, länsimaistunut, vapautunut. Jotenkin lasten leikkipaikka kuitenkin hämmensi. 

Aihetta juhlaan

Mummuni täyttää 80 vuotta. 80 vuotta! Hän syntyi Lapuan liikkeen aikaan, elänyt koko Suomen lähihistorian. Tuntuu jotenkin uskomattomalta.

En usko itse eläväni koskaan niin pitkään.

Nyt lupaan lopettaa. Ei enää puolalaista. :D

Meri kaikessa - lisää reissukuvia

Pelkään lentämistä. Uneton yö, mahakipu, päänsärky, ylikäyvä pelko ovat kuitenkin pieni hinta siitä, miksi pidän reissaamisesta.

Palaudun.
Pikkuhiljaa. Pystyn haaveilemaan, pystyn käymään suunnitelmia läpi, kuvat muodostuvat kokonaisina.
Pikkuhiljaa. Hikkupiljaa.

Vai johtuuko se vain syksystä? Syksy on minun suosikkini. Minusta se tuntuu keväältä. Silti en ymmärrä, miksi minun pitää tuntea suuremmin sitä kohtaa, mikä minusta tuntuu pienemmältä.

Gdansk - pari faktaa

Pitäisi ehkä odottaa viikko ennen minkäänlaisen arvion tekemistä. Tai ainakin odottaa, että pääsee kotiin. Faktat tärähtävät kuitenkin nyt, hotellin kirjoituspöydältä, pirun hyvällä yhteydellä.
 
Wizzair
Uusi halpalentoyhtiö kotikaupungista, 2+1 henkilöä, 2 laukkua ruumassa, 1,5 tunnin lento, hyvät koneet.
~ 130 euroa

Villa Angela
2 kilometriä vanhasta kaupungista, hyvät bussiyhteydet (vaikka tiet ovatkin aika järkyttävät), 19 huoneen pikkuhotelli, erittäin hyvä aamiainen, siivous joka päivä, todella ystävällinen henkilökunta, suloinen talo, ei ilmastointia. 
~ 60 euroa / yö

 Gdansk, Sopot, Gnydia (kolmoiskaupunki)
Museoita, kirkkoja, shoppailua, beachia, balettia, kauniita vanhoja taloja, historiaa... oikeastaan mitä vain. Hintataso edullinen. Hyvä idea tulla vaikka vain ostoksille. Kieli ei aukea, alkuun oli hankaluuksia tajuta edes julkisten linjoja. Nyt tietäisin jo mihin kannattaa mennä ja millä. Kaupungissa kulkee bussit ja raitiovaunut. Kaupunkeja yhdistävät bussit ja ns. paikallisjuna. Paikalliset puhuvat mielummin saksaa kuin englantia.

Katselin tuossa jotain L'Orealin ihmerasvapurkkia, hinta neljäsosan kotikaupungin Citymarketiin verrattuna. Pojan syyslenkkarit maksoivat 10 euroa. Kippoloissa keittolautanen maksaa reilu euron. Perhepizza 6 euroa. Paremmassa ravintolassa (1 alkuruoka, 3 pääruokaa, viiniä, limua ja vettä) selviää 25 eurolla. 72 tunnin turistikortit 2 aikuiselle + 1 lapselle (junat, raitsikat, bussit, museot yms. sisäänpääsyt, alet) maksoi 40 euroa.

Kaupunkia taatusti siistitään vielä UEFA EURO 2012 -kinkereitä varten.