Joku päivä

Putkimies teki hienoja putkia. Hivelee silmää ja mieltä. Putket siis. Miestä en ole tavannut.

Herradelegaatio mittaili pintakosteuksia. Lutimärkää. Kummallista, koska silmään lattia näyttää hyvinkin kuivalta. Jotenkin sitä kuvittelee, että märkä on märkä. Huomenna tehdään reikiä poramittauksia varten ja maanantaina mittaillaan. Mittauksien perusteella joko kuivataan joku kuusimiljoonaa viikkoa tai piikataan koko paska pois. Aivan hel-ve-tin mielenkiintoista. Kaikkeen tottuu paitsi jääpuikkoon perseessä. Juoksen avantoon.

Savolainen Remonttiherra on ihku. Herra imuroi työmaansa, mutta myös remonttialueen ulkopuolisen eteistilan työpäivänsä jälkeen. Voi sydän!

Virkkasin tuubihuivin Kädentaidoista ostetuista sikahalvoista langoista. Se näyttää kaulassa patalapulta.

Pääsin opiskelemaan ylempää tulevaisuutta ammattikorkeaan. Minusta tulee tradenomi pilkku yyaaämkoo. Yli-ihminen, ylempi ihminen, ylevämpi ihminen. Vähintään. Ehkä myös kaunis, laiha ja menestyvä. Hakemuksia oli yli 300 ja aloituspaikkoja 25, joten kyseessä on pienimuotoinen ihme.  Luulen, että opintotoimistossa on käynyt laskuvirhe minun edukseni. Helvettiläinen sentään. Olo on epäuskoisen kupliva. Haaveista on ehkä mahdolista tulla totta. Hittovie. Kiroilututtaa. Hyvällä tavalla. Kin. Asiasta tosin pitää vielä neuvotella esimiehen kanssa. Saatoin jättää pääsykokeissa käymisen kertomatta (yllättävä lomapäivä keskellä viikkoa). Parempihan se on keskustella varmoista asioista, eikä hypoteettisella tasolla. Näin minä sen näin. Todellisuudessa en olisi kehdannut sanoa, etten päässytkään.