Silmissä tuntuu hymy, jos ei ajatele mitään, mutta uupuneet luomet puolittavat näkökentän, eikä aurinko pääse sieluun asti. On yksinäinen olo.
Järjetöntä. Talopahanen ja postimerkin kokoinen piha kuivalla maalla. Ei siitä pitäisi ilostua. Se on aivan liian vähän. Pitäisi olla suurempaa, uudempaa, kauniimpaa, kunnallisteknisempää, rantaa ja parempi palkka. Nolottaa melkein.
Enkä minä oikeastaan ole edes kiintynyt juuri tähän. Olen kiintynyt ajatukseen. Minulla on edes jotain. Tavasta tulee uskonto.
Kevät tekee tämän. Valo on liian paljastava. Hämärässä on turvassa. Mutta makkaran vaihdoin raejuustoon suoraan purkista. Lusikka oli niin kylmä, että ensimmäinen lusikallinen jäätyi kieleen.
Lumi kantoi.
Kylmässä mökissä jäisellä lusikalla raejuustoa purkista vaatii kyllä jo sisua.
VastaaPoistaSain vastauksen, olit. Ja söit.
VastaaPoistaKonkreettisen ja ajatuksen yhdistäminen on hemmetin hankalaa. Voi etukäteen ja jälkikäteen tunnelmoida. Raejuustohetki oli varmasti romanttinen.