Laivanupotusta, hirsipuuta ja ristinollaa. Muikkunen oli uusista peleistä täpinöissään, vaikka käyttöliittymä oli varsin yksinkertainen. Ja mehän pelattiin, vihkollinen. Välillä-niin-iso-poika halusi ottaa Herra Pipun mukaan nauttimaan auringosta. Pipun kaveri Herra Pungu jäi viileään hotellihuoneeseen lepäämään.
Kahtena päivänä, kaksi tuntia putkeen aurinkotuolissa, aurinkorannalla. Kauden paras, henkilökohtainen ennätys ja mitä kaikkea. Ei tullut minusta (eikä lapsestani) vieläkään rantaihmistä. Äärimmäisen tylsää, hiki tursuaa joka huokosesta ja aurinkorasvakerrokset muuttuvat iholla ihmemutenaksi. Ihoon tatuoituu loppupäiväksi joko aurinkotuolikankaan ristikkokuvio tai froteepyyhkeen rouhea pinta. Sama juttu kuin vaahtokylpy kirjan ja skumpan kanssa. Ajatuksena houkutteleva, hivelevän hieno tunnelma. Käytäntö kaikkea muuta. Kirja kastuu, saippua hyppää lasiin ja helvetillinen hiki.
En minä silti vaihtaisi.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti