Minun mielestäni on täysin normaalia ajaa maanantain työpäivän jälkeen reilu 50 kilometriä suuntaansa katsomaan kukkia, koska en viikonloppuna päässyt heitä tapaamaan. Viikko sitten tekemieni laskelmien mukaan juuri nyt oli se hetki. Kuuluuko siitä ääni, kun pionin nuput räjähtävät, jos kukaan ei ole näkemässä?
Saatoin hieman ylireagoida ihastustani
("APUAaahh, KATO!"), kun kurvasimme töllin pihaan. Mies tulkitsi kiljumiseni hätähuudoksi. Kineettinen energiani syöksi minut suoraan pionihekumaan Miehen tekemästä lukkojarrutuksesta huolimatta.
Siis voi morjens. Mun pionit!
Sitten oli jotain muitakin kukkia, mutta ketä kiinnostaa.
Kolme työpäivää ennen lomaa. Siis voi morjens sillekin.
