Päinvastoinperhe lähti sunnuntaina maalle ja opetti poikansa lintsaamaan eskarista.
Pihaan vuosi sitten tämähtänyt puu on ottanut askeleen kohti lopullista muotoaan. Siitä tullee pöytä ja penkit. Joskus. Jos uskaltaa. Ensin puu kaatuu myrskyllä toista puuta vasten, sitten sahuri ajaa traktorillaan ojaan pöllien kuljetusmatkalla. Taitaa olla kirottu puu. Miten puun kirous poistetaan?
Suuntavaistoni otti ja jätti taas kerran sieniretkellä, yllättävän nopeasti pääsee yllättävän kauas pelkillä Nikeilläkin. Totaalisen hukassa hetkessä. Tryffelikään ei yhtään auttanut, vaikka käskin etsiä Töllin. Mussutti mokoma vain mustikoita puskasta. Onneksi en ihan vielä sortunut syömään toukkia tai repimään verkkareitani merkiksi etsintäpartiolle Bear Gryllsin oppien mukaan (Nipsu, siinä on sulle miestä vaikka koko kuukaudeksi!!). Kiitos ja halleluja naapurin moottorisahan äänelle! Vain pari kilometria harhaan oletetusta olinpaikasta.
Onko kukaan kokeillut kuivata mustaherukoita?
~
PS. Lämpimät tervetulotoivotukset uusille lukijoille! Hip! Ja kiitos Kirsille ihanasta tunnustuksesta!
Hei jos päätät kuivata mustaherukoita, niin kerro täällä meillekin miten kävi ja millasia tuli.. Joohan? :)
VastaaPoistaMari: Kuivuri pöhöttää jo, aika epäilyttävää hommaa. Raportoin varmasti! :)
VastaaPoistaOnneksi on kännykät, että löytää mettästä pois jos sattuu suuntavaisto pettämään... Olihan sulla se mukana, olihan?
VastaaPoistaMinä en uskaltain ikinä mennä yksin mettään. En kännykän, en koiran kanssa.. ehkä asen kanssa.. Siihen tämä maailma omn mennyt. Vai johtuuko se siitä, että asun pääkaupungissa alueella, jolla on huono maine? :D
VastaaPoistaSiis puun kaatumisessa,ojaan ajamisessa ja varsinkaan eksymisessä (hui,kun oikeesti puistatti tuo viimenen oman suuntavaistottomuuden takia)ei pitäis olla mitään nauramista,kuitenkin taas hihittelin kun luin tätä,hyi minua...Ja hyi sinua kun kirjottelet niin että minua naurattaa vakavat asiat;)Kiitos kiitoksista,kirjallisia lahjakkuuksiahan on tapana palkita,välillä tunnustuksilla,välillä jopa nobeleilla=D Mieluusti minäkin kuulen,miten mustaherukoille kävi...
VastaaPoistaHih hyvin on menny teilläkin...:D no nyt niille voi jo nauraa, vaikka eksyessä onkin nauru kaukana. Meillä ei paljon mettään viitti mennä kun on karhuja pentuneen tuolla puskissa.
VastaaPoistaai kamala! tuollainen könsikäs on jäänyt minulle tuntemattomaksi, täytyy tutustua paremmin JOSKO se läpäisisi kriteerit mun arvostetulle listalle ;D
VastaaPoistamustaherukoiden kuivatuksesta ei iskemää, tee mehua!
Pitipä sitten oikein perehtyä asiaan...
VastaaPoistaKyllä, kirouksen poistoa on mahdollista saada tilauksesta ja maksua vastaan!! :o)
Hinta muodostuu esineen koon mukaan. Ja kun kerran kotikäynti tehdään, voi samalla itsekin kouluttautua kosmoenergiaparantajaksi...
Juu-u, ihan totta!! Minä en KOSKAAN liioittele...
Kts. http://www.terve-energia.fi/palvelut.html
Varokaa vaan sitä puuta! Ettei meinaan käy niin kuin meijän isännälle eilen omalla terdellä...istua rojahti muutaman vuoden vanhaan ruotsalaisen ketjun puutarhatuoliin ja hups, siitä petti koko istuinosa! Laho p...a! Tosin voi olla osuutta asiaan sillä, että kalusteet ovat olleet taivasalla säällä kuin säällä muutaman vuoden. Anteeksi, yhtenä talvena ne pääsivät varastoon! Noh, tarkoitus oli anyways ostaa uudet ensi kesänä ;)
VastaaPoistaHyvä, että oppii poika tavoille pienestä pitäen ;D !
Mukavia päiviä Töllin nurkille!
:) vissiin oon hiukan väsyny kun niin kikattelen täällä...ja hienoa että moottorisaha pärähti käyntiin...kyllä ne miehet osaa...
VastaaPoistaKatja: Juu, on aina. Jos ei muuta, ni voi ainakin feisbuukata mättäältä. :D
VastaaPoistaMutta puhelin kyllä luo tiettyä turvallisuuden tunnetta.
Maanvaiva: Mä oon aina pelännyt enemmän niitä kaikkia karhuja ja susia sun muita tuolla maalla. Kaupungissa olen huomannut nykyään enemmän pelkääväni, että löydän jonkun ruumiin. Huh.
Kirsi: Nauratti muakin, kun löysin pois. Olen samaan metsään eksynyt joka vuosi samanlailla...
Mimmi: Hui! Meillä ei ole lähitienoilla onneksi edes havaintoja tälle vuodelle, mutta pelkään silti. Muksusta asti (tai siitä asti kun katselin kielloista huolimatta liikaa Hopeanuolta) pelännyt karhuja ja näen edelleen karhupainajaisia.
Nipsu: Lets do it like they do on the Discovery Channel...
Paula: No kiitos vallan kauhiasti! Nyt tiedän tämänkin. (Meinasi purskahtaa kahvit näppikselle, kun näin kommenttisi! :D)
Liisa: Uskoisin, että nuo pöllit eivät ihan heti lahoa, vuosirenkaita oli jotain 42-46. Mutta jos sitä menee vaikka makkarat väärään kurkkuun, kun sen ääressä syö...?
Pikaista toipumista teidän miehelle, taisi olla aikamoinen shokki, etteivät olleetkaan taattua laatua? ;D
Sarppu: Älä muuta sa! :D