On aikaa ajatella. Minulla on hyvin. Olen onnellinen. Jokin on nitkahtanut, tunnen oloni levolliseksi. Pelko onnen ääneen lausumisesta on pienentynyt. Olenkohan löytänyt rauhan? Olenko jo ehjä? Ehkä vahvakin.
Pidän elämästä.
Turhaa pörinää, mutta kirjaan ylös. Tämänkin.
Jokin on sitten nitkahtanut oikein hyvin ☺
VastaaPoistaOnnellisuus lisää onnellisuutta, se ON uusiutuva luonnonvara ♥
Minäkin saan aina silloin-tällöin samanlaisia kohtauksia.. Ne on niin ihania! :))
VastaaPoistaOnnellinen nitkahdus!
VastaaPoistaVoi kun sais taas tuon tunteen takaisin... sitä odotellen...
VastaaPoistaHyvä kun kirjasit ♥
VastaaPoistaMarmatuksia ja valituksia kirjataan paljonkin. Sellaselle hymistään jotenkin yksimielisesti hyväksyen. Mutta onnesta ja ilosta kirjoittamista pidetään jotenkin hupsuna tai jopa teeskentelynä.
VastaaPoistaSiksi oli ihana lukea ajatuksesi. Ei todellakaan mitään turhaa pörinää, toivottavasti antaa rohkeutta myös muille kirjata onnellisia ja ilosia asioita, kun ne vaan jakamalla lisääntyy. :)
Voi, ei lainkaan turhaa...
VastaaPoistaitsekkin olen tällä hetkellä onnellinen ja seesteinen.
Onnellinen tästä päivästä, perheestäni.
Hyvin on nitkahtanut :) minulla hiukan sama olotila ja tullut varmaan useiden murheiden myötä, ei voi enä kun nauttia ihan siitä tavallisesta arjesta, sekin on niin ihanaa.
VastaaPoistaPepi: Niin totta, ruokkii itseään. Ihan samoin kuin synkistelykin. Ikävä kyllä.
VastaaPoistaMaanvaiva: Nimenomaan, nämä kohtaukset ovat hienoja. Mutta miksi ne ovat vain kohtauksia?? Se on vähän jännää, kun mun kohtaus on nyt kestänyt epäilyttävän pitkään. Pitäisikö sitä jo hakeutua hoitoon? ;D
Katja: Kyllä se sieltä saattaa tulla, vaikkei uskoisikaan. En minä ainakaan uskonut. Vaan eipä se helposti ole tullut tai ainakaan nopeasti. Eikä omin avuin.
Maikki: Juu, näitä lisää!
Voikukkapelto: :)
*itKuPiLLi*: Hupsua ja teeskenneltyä, sitäkin. Myös sitä suomalaista "kel onni on, se onnen kätkeköön" -mentaliteettia. Onko ylimielistä olla onnellinen?
Irmastiina: Ne ovatkin ne pienet suuret asiat. Yksinkertaiset asiat. Siitä, että voi olla läsnä elämässä.
Sarppu: Niinpä, pohjakosketuksen kautta. Ehkä en osaisi arvostaakaan muuten?