Ajoissa

Toisen silmän takana tuntuu painetta, tajuan näkökentän pienenevän, toisen puolen hampaat tekisi mieli repiä irti. Kulmakarvaa jomottaa, takaraivo puutuu. Puolet päästä on ihan kunnossa. Otan kielen päälle nappulan ennen räjähdystä ja odotan kieleni puutumista. Kipu sulaa.

Tajuan perusnegatiivisuuden syövän minut helposti. Kaivan kuopan, jonne ei pääse muut. Putoan. Kasvatan kalakukkokuoren mössön päälle. En ole magneetti, negatiivisuus ruokkii itseään, en ime positiivisia. Joudun keskittymään, aina vaan keskittymään. Tekemään töitä. Tajuamaan. Pieniä hyviä, ei enää nappuloita. Paha olokin sulaa, jos tajuaa toimia ajoissa.

Kevät tuloillaan. Mittari näyttää -21. Olo on vaaleanvihreä, luonto jotain muuta.