Retkeilyä ja tunnustuksia

Bremen. Neljä naista. Hillitöntä käkätystä kolme päivää. Juttujen taso ohutta yläpilveä, aika huttua. Serious shopping, pientä pohmeloa. Retkeily on upeaa. Pitää mennä kauas, että näkee taas lähelle.

Blogistaniassa on tapahtunut pieniä ihmeitä. Olen saanut ihka ensimmäisen tunnustuksen ja vieläpä kolmelta taholta. Aikamoista. Äärimmäisen iso kumarrus satsumalle, marialle ja Pepille. Ohjeen mukaan pitää tunnustaa 7 asiaa.

1. Luen ohjeet, kun kaikki on mennyt jo pieleen. Manuaalit ovat kyllä mainioita kapistuksia. Jännä juttu, että usein niissä kerrotaan tarkasti ja selkeästi miten olisi pitäny toimia. Aina ei ehdi.
2. Heti-mulle-kaikki-tänne tai ei ollenkaan ja hanskat tiskiin. Malttamattomuutta vai laiskuutta. Tiedä häntä.
3. Lapsena minulla oli lähes aina häntäluu kipeä. Hienointa oli polkupyörä ilman jarruja ja pääkallokeli potkukelkalla.
4. Minulla ei ollut omaa Stigaa. Onneksi minulla on nyt oma poika, jolla on oma Stiga.
5. Kävin päivärippikoulussa veneellä. Sellaisella lasikuituisella ja kymppiheppaisella. Rippikoulun jälkeen erosin kirkosta ja päädyin uskomaan johonkin ihan itsekseni.
6. Uskon liian vähän itseeni. Ainakin kuukautisten aikaan.
7. Ryhdyin pari vuotta sitten kuukupittelijaksi. Kahta en vaihda ja toinen on kuukautiskuppi. Ei hankaa, ei ärsytä, ei kuivata. Ei ole aina loppu. Säästää rahaa, hermoja ja luontoa. Halleluja!

Tunnustelut eteenpäin: Tinuhe ja AURA.