Ääniä pään sisältä ja vähän ulkopuoleltakin

Hieno haaste Tinuhelta. Käyn sisäistä taistelua. Uskallanko "määrättynä" kirjoittaa? Noin vain. Paska siitä kumminkin tulee. Jos kehtaan julkaista, ehkä joku ystävällinen laittaa tsemppiviestin. "Kiva kirjoitus!" Valheita, epäilen. Yritän päästä pakoon kehittelemällä tekosyitä. Ei ole juuri nyt mitään paikkaa. En käy missään, ei minulla ole elämää. Toinen korvakin on vielä vähän tulehduksen jälkeen lukossa. Minä mitään kuule! Paitsi veren kohinan, ihan kuin sellainen simpukka. Paitsi että simpukka kuulee meren vastaavan. Hetkittäin raksahtaa märästi. Paranemaan päin. 


Yritän herätellä itseäni. Tämä on vain blogihaaste! Ei suinkaan ... mikä? Tieteellinen artikkeli? Lopputyö? Oscar-gaalan kiitospuhe? Työhakemus? Olen ollut kaksi viikkoa työttömänä ja irti työelämän stressistä. Nyt kehitän itsekseni kummallisia stressiaiheita, jopa blogihaasteesta. Taidan olla riippuvainen. Hei, olen Eeva. Olen stressihormoniaddikti. Vai olisinko vasta toipumassa? Äh, ei nyt lähdetä tälle draamalinjalle.

Niin se haaste. Blogi. Minulla ei kyllä ole juuri kontrollia nykyään. Suollan ylimääräiset. Pitäisikö blogin nimeksi muuttaa pöllönoksennuspallo? Niin juuri! Tänne ne hukkuu. Tartun tuohon.


Yksin kotona. Lasketaanko se paikaksi, jossa harvoin käy? Olkoon yksinolo se Merkittävä tekijä. Eli silmät kiinni ja passiivista kuuntelua? Tiskikonekin pitäisi tyhjätä ja leipävuoka voidella. Jamien vuoka. Jollain tapaa kiehtova mies. Imurointikaan ei tekisi pahaa. Entäs pyykit? Muikkusen matolla on liitu murskautuneena. Pirskatin Tinuhe. Kaikkea se keksiikin.


Okei. Ei kuulu mitään. Paitsi läppärin hyrinä, vielä sellainen mukava tuoreen koneen kehräys. Aika paljon pitäisi maksaa, että luopuisin tietokoneista ja konsoleista. Vähän nörtti. Tekisi mieli kunnon pelisessiota. 

Aaa! Keskuslämmityspatterit ujeltavat hiukan. Ärsyttävä ääni. Millähän siitä pääsisi eroon? Auttaisiko ilmaus? Jääkaappikin hyrisee, kurnahtaa välillä. Onko se tuollalailla kurissut ennen? Onkohan pirulainen menossa rikki.

Mikään kello ei raksuta, ihanaa. Toisinaan revin kelloista patterit, kun raksutus ärsyttää. Nousen vaikka keskellä yötä nyppimään kelloja hiljaisiksi, olen tehnyt sitä lapsesta asti. Sohva vingahtaa allani. Se tietää, että kiloja on tullut. Vatsa möyrii ja kurnii, join aamulla himooni lasin maitoa. Pitäisikö kirjoittaminen lopettaa ennen kuin joudun kirjoittamaan, että pieraisin. Naisethan ei piereskele. Eikä röyhtäile. Mutta hei, mä olen yksin kotona! Ei silloin lasketa. 


Onpa tosiaan hiljaista. Tänään en malta kuunnella.

~

Edit: Niin helpottuneena painoin julkaisua, että unohdin edelleenhaastamisen. Jos jotain liirumlaarumia kirjoittaa, niin saako silloin oikeuden haastaa? Haastan kumminkin.

Eli Tinuhen haaste eteenpäin muutamalle nimetylle, haaste on kuitenkin kaikille, jotka tahtovat napata mukaansa:

"Menkää johonkin sellaiseen paikkaan, jossa käytte harvoin. Kuunnelkaa sen paikan ääniä. Kirjoittakaa sen jälkeen muutama minuutti paikan äänistä ja siitä mitä se teille kertoo."

Piilomaja

Meijerielämää

Sitä tätä tota