Vanhat raput purettu, jäljelle jäi kasa piparkakkutalomaista puuta (erittäin rapeaa) ja ruostuneita nauloja. Tuvan sisäseinän levytys purettu, kätki alleen hirsiseinän. Ah! Minä toimin vastaavana valvojana, mies kotiorjana, hieno työnjako. Silmissä vihertyy. Pyykkinarukin voi naurattaa. Fiskarsin kiinalaisia lajitovereitaan arvokkaampi harava on hintansa arvoinen, kauniskin vielä. Lindtin suklaat vievät tajun, aivan törkeän hyviä.
Hommia on aloiteltu vähän sieltä täältä, huiskinhaiskin.
Rekryprosessissa rinsessa nitkahti kalkkiviivoille. Hopea ei ole häpeä, mutta harmittaahan se.
~
PS. Tervetuloa Mymmeli! Viideskymmenes, hieno luku!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti