perjantai 3. joulukuuta 2010

Organisaatiouudistettu

Kirjoittaa täytyy, kun ei oikein osaa muutakaan. Tietynlainen pakokeino tämäkin.

Aamulla kävelin parkkipaikalta rauhallisesti, työpaikan piha näytti erilaiselta. Kliseitä aina vaan. Näin merkkejä tulevasta, tiesin heti mitä tuleman pitää, niinhän sitä sanotaan. Kaipa se alitajunta tekee vain etukäteistyötä, helpompi suhtautua pettymykseen.

Enhän minä malttanut odotella, tänään oli viimeinen päivä, kun heidän oli määrä ilmoittaa. Henkilöstöpäällikkö sanoi kaksi sanaa: ei jatku. Itkuhan siitä tuli, vaikka kuvittelin olevani vahvempi. Ajatus meni ihan lukkoon, korvat eivät kuulleet, katsoin junaradalle. Muutosturva oli sana, jonka muistan ja sen, että sanoin, etten pysty nyt enempää keskustelemaan. Olen pahoillani. Voi pöljäke, eihän se minun pitänyt olla pahoillaan.

Olen kyllä toivonut, että he tekisivät päätöksen puolestani. Että ehkä mahdollisesti toivottavasti löytäisin elämästä muutakin. Eihän tästä nyt mitään tuhkimotarinaa ole tiedossa, mutta kumminkin. Mutta voi helvetti, että tuntuu pahalta. Olen kuitenkin kai jotain tehnyt oikein, mutta se ei riittänyt. En tiedä, pitäisikö tuohon lauseeseen laittaa piste vai kysymysmerkki. Nyt en ole edes huutomerkkipäällä.

8 vuotta ja 3 kuukautta. Minä kasvoin aikuiseksi siellä. Niiden ihmisten kanssa.

Pelkään ihan niin, että mahanpohjaan koskee. Pelkään, etten kelpaakaan. Enhän minä oikein osaa mitään kunnolla. Vähän kaikenlaista vähän.

Niin että 27 päivän päästä sitä ei enää olla pätkätyöläisten kaartissa, vaan ihan rehellisesti työtön. Kaipa tämä tästä. Asioilla on tapana järjestyä.

Tuntuu se pahalta näidenkin kirjaimien jälkeen. Minkä sitä ihminen itselleen voi. Lisään uuden tunnisteen: organisaatiouudistettu.

6 kommenttia:

  1. Ei se mitään helpota vaikka sanonkin, että tiedän mistä puhut. Typerällä 20v pätkätyöläisen rintäänikokemuksella paasaan, että asiat järjestyy. Eikä se ole se juttu, että järjestyy vaan se hemmetinmoinen tunne siitä, että on epäonnistunut. Jota ei kuitenkaan ole.

    Sen vaan sanon, että KELPAAT. Muista se ja sitä älä epäile.
    Iso hali.

    VastaaPoista
  2. Muista se, että kun joku ovi sulkeutuu, niin varmasti joku ikkuna avautuu! Itellä ei oikeen ole asiasta kokemusta, mutta nyt 'tää taputtais olalle silleen kivasti'. :)

    VastaaPoista
  3. Sulla on hämäys blogi, aloitan kirjoittamaan viestiä aina väärään postaukseen :D Tällä kertaa ehdin jo lähettääkkin kun vasta tajusin. Tässä viesti tähän:

    Voi paska. Haliruttaus <3

    VastaaPoista
  4. Minna: Nii. Täytyy vaan nukkua yön yli, ni mieli on toinen. Ehkä.

    Tinuhe: Tap tap olalle. Mä suorastaan odotan, et johtaja tekee ton saman. Mut kiitos, sulta kivampi. Heh :)

    aNNa: Joo, toi ominaisuus tuli pohjan mukana, vähän jännitystä elämään. Mutta sä olit niin hyvin ton kiteyttänyt, ettei toisto haittaa. Ja ruttauksenkin otan kahdesti, iso kiitos. :)

    VastaaPoista
  5. No, voi sun kökkö :(
    Samantyyppistä meidän taloudessa kanssa nyt :/

    VastaaPoista
  6. Sanna-Mari: Ihan perseestä, menee pakka ihan sekaisin.

    VastaaPoista

LinkWithin

Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...