Pihvitomaatti

Tekisi mieli itkeä, ääneen niin kuin sarjakuvissa. Mutta yritäpä itkeä, kun silmät on jo valmiiksi päivällisestä tirauttelusta molluskat. Se on muuten epäreilua. Ei tarvitse kuin pienet tuherrukset, niin jo parin tunnin päästä luomet mollottavat ja seuraavana aamuna vähän raottamalla näkyy tomaatit. Pihvitomaatit. Mä haluaisin osata itkeä siten, että ripsivärit ja räkä ei valu ja silmät ei turpoa.

Sisäinen vapina estää nukkumisen, vaikka ruumis ja pää tuntuvat raskailta. Ajattelin ottaa lasin viintä. Ihan lääkkeeksi.

Mikähän mua itkettää?
1. Muutos. No jaa. Paskat, ei minua muutos ole koskaan harmittanut.
2. Pelkään, että mies pitää minua onnettomana luuserina (tosi pöljää). Jouduin tänään kysymään, että onko meillä kotona tiedossa mitään organisaatiouudistusta ja onko mahdollisesti potkuja tiedossa. Sanoi ettei ole, kun minulla on niin mahrottoman hyvä kilpailuasetelma. On muuten mielettömän hyvä mies mulla. Just sopiva pallukkasilmärinsessalle. Mihkähän mä joutusin ilman sitä.
3. Tietyllä tapaa järkyttävin pointti... mun tulee niitä ihmisiä ikävä.
4. Raha.

Olen pyöritellyt mielessä jäähyväiskirjettä työmaalle (vähän lisää draamaa, tottakai!). Joku pehmeästi takavittumainen, viipyilevän paskamainen, seassa kielellinen ivallisuutta, jälkimaultaan äärimmäisen tasapainoinen ja älykäs. Ja kaunis. Ja rohkea. Ja menestyvä. ... Ja okei. Laihakin.

Viini turrutti takaraivon, nyt unille.

Kiitos ja terveisin
-e-

PS. Esimieheni kirjoittaa jokaiseen emailiin kiitos ja terveisin. "Olen paikalla silloin ja sillon. Kiitos ja terveisin." Että Tack och adjö vaan.