Tutkimukset eivät tue väitettä, pelkkää näennäistiedettä. Siis potaskaa. Silti se on olemassa, olemassa minun päässäni, minun mielessäni. Mielenhäiriö. Periytyvä ominaisuus? Kuuhulluutta eikä mielenvikaisuutta laajemmalti? Olenko verrattavissa meduusaan, joka pakonomaisesti tulee tuijottamaan täysikuuta? Onko mieleni katkaravun asteella?
Isäni oli tuurijuoppo. Hullu. Pelottava. Maailmasta mukavin mies. Kaikkea. Ja paljon. Juoppokaudet alkoivat aina täydenkuun aikaan. Sattumaa?
Minä en nuku, olen masentunut. Päätä kivistää, kiukuttaa. Saan ideoita, uskallan toteuttaa. Sekopäinen. Tunnen täysikuun vaikken näe sitä. Sekin vain sattumaa?
Viime yönä jopa näin sen ja tajusin mielialani. Kas, ei syytä huoleen. Sehän on vain täysikuu.
Edit: Kuin todisteeksi tähän tekstiin ei tullut lainkaan aikaleimaa. Sattumaa?
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti