Korot kopisivat märkään asfalttiin, tasaisesti, määrätietoisesti. Tuuli olisi halunnut varjoni. Aikuinen, itsenäinen. Silmät kiinni kaunis ja menestyvä. Hetken huuma, elokuvan tunnelma. Ystävätteren kanssa ip-kahvi kauniissa kahvilassa.
Plop.
Pieni hetki, suuri vaikutus.
Normaalisti huristan ohimosuoni pullollaan hakemaan poikaa, sinkoilen kuin heikkopää. Ihan kuin olisin koko ajan vähän myöhässä. Se tarttuu työmaalta. Ihmiset näyttävät ja kuulostavat kiireisiltä: he ovat tärkeitä. Vain tyhmät ja hyödyttömät ihmiset hymyilevät saati nauravat.
Uusi liina, kynttilöi ja armollinen hämärä.
Kiitos Minna ♥
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti