Entisajan pikkusievää

Nyt kun olen omalaatuisesti päätellyt ensimmäisen virkkuuni, kaipaan uutta sohvannurkkapuuhailua. Syyn nyhjöttää. Olen koittanut etsiä virkkuuohjeita netistä, mutta jotenkin niissä ei ole ollut fiilis kohillaan. Tai no. Oikeasti en ole tajunnut niistä mitään. Harkitsin jo kirjastoreissua, kunnes eräs puhelinkeskustelu synnytti ahaa-elämyksen. Kipaisin kirjahyllylle ja kappas. Siinähän se. Hyvä fiilis!

Äitini aarteita: Uusi Ompelu- ja Käsityökerho: Kodikkaita virkkausohjeita, Helsinki 1980. Taas yksi perustelu 23 muuttolaatikolliselle kirjoja. "Ei koskaan tiedä, koska sitä tarvitsee."