Egypti, osa III

Hieman surullista nähtävää maassa, joka elää turismista. Rannalla oli väljää, hotellien täyttöaste ei häikäissyt, uima-altaalla sai polskutella ihan rauhassa. Toisaalta jokaista hotellivierasta ehdittiin palvella erityisellä huolellisuudella. Hotellialueella turisti, nainenkin, oli tärkein. Minuun suhtauduttiin länsimaisesti ja asiaani perehdyttiin. Asiakaspalvelu oli hykerryttävän hyvää, mutta ei liian tunkeilevaa. En nähnyt pienintäkään merkkiä levottomuudesta, politikoinnista tai naisen eriarvoisuudesta. Minulla oli turvallinen olo.

Toista oli Luxorissa. Ruokailun jälkeen jouduin vaatimalla vaatimaan, että saan ostaa kahvin. Ns. turistiturvallisissa ostospaikoissa minuun ei katsottu, juuri ja juuri otettiin tyrkyttämäni raha vastaan. Olin hämmentynyt kohtaamastani ynseydestä, en muistanut, että olin nainen. Rihkamakauppiaat jokaisella nähtävyydellä tulivat iholle, huusivat ja vaativat ostamaan. Muikkunen oppi marssimaan pelottavan miesjoukon läpi katsomatta ja kuulematta, valkoinen hiustupsu turvallisesti lippiksen alla piilossa. Bussin ikkunassa tuijottavia valkoisia naamoja osoiteltiin.

Paikallisopas unohtui kiivaaseen politikointiin milloin minkäkin temppelin nurkalla. Teetä ja tupakkaa kului. Ensin muutama kiivas sana, sitten kaivetiinkin jo teelasit. Uutta presidenttiä tituleerattiin uudeksi faaraoksi. Tyytymättömyyttä, kapinahenkeä, suuria tunteita. 

PS. Vain true-blogisti antaa villasukat lahjaksi saatesanoilla: "Kuvaisitko ne jossain vaiheessa." Kiitos Minna! Kuvasin. Palmun alla. Hih.