Uutiset pelottelivat jollain hirmulumimyrskyllä. Ei ole vielä näkynyt, mutta ensilumi tuli.
Kylmyys, märkyys ja pimeys väsyttää. Syyshurmio alkaa vaihtumaan kaamosväsyksi. Tekisi mieli kyhjöttää peiton alla ja olla piilossa pahaa maailmaa. Onneksi edes iltaisin piristyy kynttilöistä ja rauhallisesta oleilusta. Pää on täynnä kaikkea, mitä voisi askarrella, rakennella, virkata, rempata...
Lautapelissä häviäminen ottaa muikkusella uskomattoman koville. Kamalan vaikea olla nauramatta.
Se miten pimeä Suomessa on syksyllä saati talvella ja miten aikaisin iltapÄivÄllä se alkaa...se on niitä asioita jotka olen melkein unohtanut. Sen huomaa siitä että vaikka se vielä Suomessa asuessani oli raskasta ja painostavaakin, niin nyt huomaan toisinaan kaipaavani sitä miten kivasti pimeys peittää ja siihen voi mennä vähän unohduksiin ja piiloon.
VastaaPoistaTaas näitä juttuja, et koskaan ei ole kohden. :D
VastaaPoistaVaikka hämärä on kivampi kuin liika valo, vaihtaisin oikein mielelläni vähempään talveen. Ainakin nyt tuntuu siltä. Huomenna voi olla jo toista mieltä.
...
Nyt paistaa aurinko kirkkaana, kaikki pöly ja tahmatassun rähmäisyt näkyvät liiankin hyvin. Olispa jo pimeä!
Muikkunen, ihana nimi! Ja tuo pöytäliina, olen sitä jossain muuallakin ihaillut, se on kyllä kiva.
VastaaPoistaRehellisesti sanottuna olen oikein pähkäillyt, miten tuota herraa täällä kutsuisin. Muikkunen tuntuu istuvan minustakin! :)
VastaaPoistaPöytäliina löytyi Sokoksen alelaarista neljällä eurolla. Naurettavan halpa, varsinkin kun se kassalla osoittautui vielä lahjaksi. (Kiitos Minnalle!)