Tänään kiukutti niin vietävästi miehen epäsäännöllinen vuorotyö. Voiko olla ärsyttävämpää lähteä märkään ja pimeään aamuun muikkusen kanssa (myöhässä, hermoja raastavan heräämisen jälkeen), kun toinen jää nukkumaan lämpimään, peittoon kietoutuneena, kuola poskella? No ehkä voi, mutta se ei nyt kuulu tähän. Kun aihetta puin suorin sanoin miehelle, hän näytti epätoivoiselta ja yritti selittää, että asia on kovasti vaikeasti korjattavissa. Korjattavissa? Mitä? En minä edes olettanut asiaan mitään korjausta, halusin vaan tuulettaa päätä puhumalla. Mies tuijotti minua kuin hölmöä. Hänen mielestään epäkohdan löytyessä se on korjattava tai rakennettava täysin uusi ratkaisu. Eihän sitä nyt muuten vain kiukutella.
Päätin, että tarvitsen uuden keskustelukyltin. "Ei korjattavaa, leiki vain kuuntelevasi." Laitan sen helposti saamatteille yhdessä "Nämä ovat vain haaveita, mahdollisesti toteutuksessa seuraavan 20 vuoden aikana." -kyltin kanssa.
hei TUTTUA!
VastaaPoistaMun mieheni on tuollainen. Hän melkein hajoaa ellei kaikki ole "korjattavissa". Hakee aina ratkaisua.
Hehe. Olis kai pitänyt tajuta se jo niistä "korjauksen" alla olevista silitysraudoista ja leivänpaahtimista poikamiehen vaatehuoneessa monta vuotta sitten. Ja mieheni ei edes ole insinööri.
VastaaPoista