Fiilistelin pitkää viikonloppua maaliskuusta asti. Latasin neljä päivää niin täyteen odotuksia, että meinasin poksahtaa. Työvuorot, harrastukset, peruskoulu ja jääkiekon mm-kisat saivat aikaan sen, että päädyin torstaina Töllille kaksin koiran kanssa. Humps.
Onneksi Mies teki tarvikehankintoja etukäteen. Soitti ostaneensa minulle uuden valkoisen Bioniclen *), koska "sitä kauppalapun harmaamaakiveä" **) ei ollut.
Torstaina join itseni humalaan, kaivoin maata ja viskelin kiviä. Välillä hihittelin hervottomasti lapioni kanssa ja toivoin, että paikalle ei osu kukaan huolestunut naapuri. Saatoinpa tanssia yhden valssinkin.
Perjantaina kivet painoivat enemmän kuin torstaina.
Lauantaina kärräsin paskamaata, siirtelin perennoja onnellisen tietämättömänä oikeista tavoista, saati siirtoajankohdista. Olin tyytyväinen. Istuskelin rappusella, ihailin kätteni töitä ja masennuin kaikesta tekemättömästä. Tuokin tuolla, tämäkin tässä, nekin siellä, kaikki rempallaan. Kun ei tunnu riittävän, kun haluaisi vähän tuotakin, kun mikään työ ei näy missään. Muka.
En kaivanut kameraa esiin. Tyhmä.
Mutta oli se vaan erihienoa. Minulla on jo kolme (!) perennapenkkiä: sininen maa, valkoinen maa ja valko-vaaleanpunainen maa. Keltainen maa odottaa. Kukkien erottelu väreittäin on ainoa tapa, jolla ne pystyn lajittelemaan. Ja elämä ilman lajittelua olisi kaaosta. Harmittaa, kun marjapuskat eivät ole rivissä.
*) pioni
**) harmaamalvikki
Voi että, mahtavan hauska kirjoitus!
VastaaPoistaElämä ilman lajittelua olisi kaaosta - totta joka sana. Täältä meidän huushollista sitä löytyy - sitä kaaosta;)
VastaaPoistaÄlä sitten vaan yritä laittaa sitä marjapuskakaaosta riviin, sit menee hermo!
VastaaPoistaJa käy niinkuin mulle...ei o yhtään marjapuskaa..
Humala....miltähän se tuntuis :o
hyvä setti. :)
VastaaPoista