En kirjoittanut ajallaan. Nyt sekin hullutus on jo onnellisesti ohi.
Plärään kuitteja. Yritän muistella 17 vuotta sitten (kääk!) huonosti dokumentoidun, kevyen sukututkimuksen vaiheita. Helvetillinen show isäni päähänpistosta tuo vain paskoja muistoja pintaan. Haluan tietää, mutta en halua muistella. Kaiken lisäksi suku on täynnä puolikkaita, avioeroja, äpäriä, irtolaisia ja muuta epäilyttävää jengiä. Niin ja niitä
Kunnioitan Fransua ja kumppaneita suuresti, mutta hetkeäkään en harkinnut tyttönimeni pitämistä maistraattiin purjehtiessamme. Halleluja, uusi sukunimi antoi mahdollisuuden olla minä, uuden alun. Ilman ärräpäitä. Ikävä kyllä salanimellä liikkuminen ei piilota geeniperimää.
Mä olen niin onnellinen, että pääsin tyttönimestäni - sitä ei kukaan tahtoisi. :P
VastaaPoistaKiitos sukunimilaki! (Ja muka vanhoellisuus, hih.)
PoistaMä niiiin toivoisin että joskus maailmassa vielä istuttais nokikkain,voitais kolisutella niitä luurankoja sieltä kaapeista ja tapuleista ulos niin etteivät enää edes tuhkaksi kelpaisi,ihan hirveän yhtäläisiä ajatuksia on ollut mullakin,tosin mä en ikipäivänä saa niitä noin fiksuna versiona suustani ulos,enkä varsinkaan ilman ärräpäitä...
VastaaPoistaOikein osuva halloween-kuva toi vasemmanpuoleinen,zoomasin sitä,niinkuin sun kuviasi aina ja huomasin että vasemmassa laidassa valaistussa kohdassa seisoo ihkaoikea noita,hiippahatusta tunnistin:D
Siitä tulis melkoisen kummallinen tapaaminen. Varmasti räkätystä ja räkäitkua. :D
PoistaNo piru. Sinnehän on livahtanut mokoma, kirkon mailla vieläpä!
Niin siis joo. Mä luulen, että me vielä istutaankin. Se on niinku kohtalo. Ja silleen. ;)
PoistaKohtalo oli muuten jotenkin pöljä. Eniveis.
PoistaMä taidan mennä nukkuun. :D
Siis pöljä sana.
PoistaKohtalo on varsinn jees,sitä kun voi aina vähän avittaa;)
PoistaMä olen niin onnellinen että pääsin kaikista nimistäni :)
VastaaPoistaEttä joskus jotkut asiat monen mutkan kautta.....ja suku on kai enemmän tai vähemmän samanlainen kaikilla...
Yllättävän suuri vaikutus tuolla nimellä on. Ei uskoisi, jos ei tietäisi. Se on pötypuhetta se sanonta.
PoistaNiinpähän tuo taitaa olla. Tarpeeksi kauas historiaan kun sukeltaa, niin eteen tulee koko kirjo.
"Salanimellä liikkuminen" :D Sä senkin kettu!
VastaaPoistaOlen ehkä tylsä tyyppi, mutten tunnusta omaavani paljoa luurankoja... No ehkä yks tai kaks. Mutta ne on ihan ite aiheutettuja eikä voi syyttää sukua :) Mun nimi on taas niin kunnioitusta herättävä, etenkin avioliiton myötä, että ajattelin ihan just pyrkiä vihreiden listoilta johonkin valtuustoon tai muuhun vastaavaan :D
Siltä uusi sukunimi tuntui jonkun aikaa. Salanimi, agenttinimi... :D
PoistaMä yritin moneen kertaan kirjoittaa jotain selvennystä luurankoihin, mutta en nyt osaa ilmaista asioita. Maybe some day.
Joo! Valtuustoon, ehdottomasti. Oisit niinku vihreiden Pekka Pouta. :D
Minäkään en tykkää halloweenista...en luurangoista ja kurpitsa hässäköistä...yäk.
VastaaPoistaMutta tyttönimestäni tykkään...:))
Joinain vuosina olen jopa vähän koristellut, mutta nyt tökki jotenkin tosi pahasti.
PoistaMä tykkään halloweenista! Tosi kiva piristys tähän kaameaan synkkyyteen ja hyvä syy pitää kekkerit. Se taas on eri asia, että pyhäinpäivä sekoitetaan tähän kaupalliseen hössötykseen. Mut niinhän joulukin menee, kukaan ei enää muista joulun oikeaa sanomaa, blaablaa.
VastaaPoistaPerinteistä on hyvä pitää kiinni ja silti voi olla avoin uusille perinteille. Niin mä asiasta ajattelen.
Mä oon jo aika hyvin päässyt yli niistä luurangoista. Kolisi kyllä yli hyppiessä ja joku tarttui jalkaankin, mut voiton puolella ollaan. Sukupuun tutkiminen pompsahti vaan niin silmille niiden Fransun papereiden myötä. Pitää keskittyä niihin Fransua edeltäviin sukupolviin... Pus pus ♥♥♥
Voitasko sitä keksiä joku kivampi kekkeriaihe?
PoistaOnhan ne sun kekkerit olleet varsin jees. En tiiä, mikä nyt tökki niin. Laiskuus vissiin.
Luurangot oli kyllä ehkä vähän huonosti ilmaistu. Yritin olla näppärä. Eikä nuo vanhat enää niin rassaa. Menneet ovat menneitä ja nyt on hyvä. Vaan kyllä sitä kaikesta huolimatta vielä kaipaa sitä vanhemman turvaa. Ja jotain. Blaa blaa.
Niin ja siis piti vielä sanoa, että onhan nykyään ihan eri fiilis, kun ei tarvitse jemmata asioita ja olla puhumatta niistä, mistä ei saa puhua.
PoistaEi nimi miestä pahenna, ellei mies nimeä...vai miten se menikään..tai siis tässä tapauksessa naista.... ;O) Mullakin on lähisuku täynnä puolikkaita ja eroja....Mutta oikeastaan minä olen kyllä ihan ylpeäkin suvustani, äidin puolelta Leskiset on tutkittu hamaan alkulähteeseen asti ja onhan se joskkus aina kiva ihan piruuttaan brassailla kuuluisilla sukulaisilla..... ;O)
VastaaPoistaNe puolikkaat ja erot sekoittavat pakkaa tuossa sukututkimuksessa aika loistavasti. Nämä viimeisimmät ovat helppoja, mutta kun päästään sinne 1800-luvulle, niin homma ei olekaan enää niin yksinkertaista. Niin ja olen minä ylpeä niistä hulluistakin. :D
PoistaSuku on pahin, ja niitä sukulaisia ei voi valita..vai kuinka se meni.
VastaaPoistaVarmaan joka suvussa omat sekopäänsä. Ikävää vaan jos ne vaikuttaa omaan elämään. Mä tykkään omista läheisistäni, mutta on monia joiden kanssa ei yhteyttä tuu pidettyä.
Sukunimestäni tykkäsin, mutta miies niin vanhanaikainen ettei osannut vaihtaa omaansa. Ja mä halusin että ollaan kaikki samalla nimellä. Joten mä vaihdoin, aivan sama.
Halloween ei oo mun juttu, varsinkaan jos sitä vietetään pyhäinpäivänä.
Täällä näky ihmiset juhlivan ko juhlaa kolmena eri päivänä. Ilmeisesti epätietoisuutta siitä mikä olis se virallinen..tai sitten hemmetin kova kunto, kolme krapulaa ei tunnu missään. ;)
Ilmaisin asian huonosti. Nykyinen lähisukuni on pieni ja tiivis. Läheisimmät sukulaiseni ovat erittäin rakkaita, enkä ilman heitä osaisi edes olla. Lähinnä tarkoitin niitä 1800-luvulla syntyneiden tarinoita. Isäni (edesmennyt).... no se onkin sitten aivan oma tarinansa.
PoistaMinäkin halusin, että olemme kaikki samannimisiä. Jotenkin tuntuu helpommalta. :)
Juuri tuo pyhäinpäivän ja halloweenin sekoittuminen on tyhmää. Menee puurot ja vellit sekaisin.