Ostin innosta väristen kirppikseltä kukkataulun. Kaamean KUKKATAULUN! Voitteko käsittää? Minä en. Kukkataulut kuuluvat samaan "ei ikinä" -kategoriaan pitsiverhojen (ikkunassa) ja pelargonioiden (talvehtimassa) kanssa. Mummoudun, museoidun, muumioidun. Päästäkää nyt, piru vie, minut töihin. Jakut ovat jo ojossa.
Villin viikonlopun kruunuksi Sami Borgia. Väliajalla kahvia ja pullaa.
Huomenna yritän selvittää Pirkan Kirpputorikeskuksen pöytä numero 48:n myyjää. Teimme erään tätini kanssa täysin käsittämättömän ja kylmiä väreitä nostattavan löydön. Voitteko kuvitella, miltä tuntuu löytää pala historiaansa kirppispöydästä 80 sentillä?
Tästä täytyy kyylla lisää! Mitä ihmettä olette löytäneet "erään tädin" kanssa??
VastaaPoistaPidän taulusta, itseasiassa todella paljon. Kaunis tuo kollaasi noidem kirjojen kanssa.
Lautasesi on samat kuin isäni mummolla...
Samat kuin isäsi mummolla... just. I rest my case. :D
PoistaNiin siis noi on lasinaluset. Onko se sama kuin lautanen? Ne oli kans kirpalla, ihan pikimustat, 50 senttiä. Lähti heti kainaloon.
PoistaNo siellähän ne F.V.:n kirjat nököttää kukkataulun vieressä. :)
VastaaPoistaKaikki tamarikset, marco tozzit, gantit, calvin kleinit ja oliverit kalpeni THE löydön rinnalla. Ehdottomasti paras kirpparisaalis ever, mutta niin vaan 80 senttiä päihitti ne kaikki!!!
Sit kun päätät olla taas nuorekas ei-mummo, niin mä haen ton taulun meille. Ilmoittele, voin maksaa postikulut.
Käsittämätön reissu. Ei edes tajua. Vieläkään.
PoistaJaa sinäkö muumio-mummo, et todellakaan! Löytönne oli huikea :)
VastaaPoistaKyllä tässä pikkuhiljaa muumioituu. Mutta kukapa tuonne myrskyyn tahtoisikaan. ;D
PoistaMulla kylmät väreet juoksi, kun tädin postausta luin.
VastaaPoistaIhan huikeaa!!!
Mä olin varmaan vartin ihan kananlihalla ja alko itkettää (?!). Ihme tunnereaktioita yhdestä paperinpalasta.
PoistaMinna jo kertoikin sen mitä meinasin kysyä -siis nuoista kirjoista hyllyssä!
VastaaPoistaKuten jo Minnallekin kommentoin, se oli kuule silkkaa johdatusta ♥
...sanoo mummu jolla pitsiverhojen välissä kukkii pelargoniat -mutta eivät jää talvehtimaan, yäk! ☺☺☺
Oli, johdatusta. Eihän tällaista tapahdu.
PoistaNo, on mulla vähän vielä matkaa noiden pelekuiden kanssa. Kuolevat kumminkin, mutta yritetty on. :D
Ymmärrän hyvin noi sun työttömyys/mökkihöperöitymisajatukset. Työttämän vaimona on vitsit vähissä. Ansiosidonnaispäivät vähenee ja kotona jännite kasvaa samaa tahtia. Ei voi mitään.
VastaaPoistaPerseestä pitää ammatti-ihmisiä kotona sekoamassa sukkiinsa. Vaikea on pitää itsetuntoa yllä, kun yhdestäkin paikasta taistellaan verissä päin.
PoistaYritän vain ajatella, että tämäkin aika saa tarkoituksensa joskus tulevaisuudessa.
Kotiäiteily on kans vähän niin ja näin sosiaalisen elämän kannalta.. huomasin yks päivä koululla että kaikki aikuiset ei pukeudukkaan toppapukuun ja kuomiin. vaan just niihin jakkupukuihin. Olenkohan tosi mummoutunut vai taantunut takaisin lapsen tasolle...?
VastaaPoistaKoskaan ei oo kohillaan. Lyön vetoa, että ne jakkupuvut olisivat erittäin mielellään olleet toppahousuissa. Heh.
PoistaEi olleskaan kaamee,mätsää varmasti hyvin pelakuiden JA pitsiverhojen kanssa:)Kaukana mummosta kuin maa kuusta MUTTA on sulla kuitenkin samanlaiset lautaset kuin mun mummolla oli;)Mitkä ihmeen ihanuus saksetpihdittarttuimet nuo on,onks toi kurki vai kurkinko mä hutiin?Ja onko toi sun seinä ihan samanvärinen kuin mun projektiseinä vai meninkö hutiin siinäkin:)
VastaaPoistaJa ei,en voi kuvitella miltä tuntuu pala historiaansa kirpparilta kun en oo koskaan löytäny MUTTA tarina sai niska- ja käsivarsikarvat pystyyn multakin joten kuvittelisin sen olevan melkoisen ällistyksen aiheuttaja,saattaispa siinä joutua itseään nipistämäänkin...
Ihanoita kuvia...Taas!
Haikara. Sillä on vauva kapaloissa tuolla vartalon sisäpuolella. Mä luulen, että ne on sokeripihdit. Semmosina mä niitä oon aina pitänyt. Saattaa olla, että ovat jotkut muutkin. Mä aloin käyttää niitä nyt teepussin onkimiseen, kun ei ole pussissa narua.
PoistaKatselinkin sun seinää, että aikalailla samaa sävyä. En kyllä enää muista, mitä maalia toi on. Odottelenkin innolla, mitä sä teet seuraavaksi... ;)
Luin Minnan blogista kirppislöydöstänne! Sinne jo kommentoinkin:
VastaaPoista"Henkeäsalpaava sattumus! Lievästä karmivuudestaan huolimatta onnellinen ja kohtalonomainen - johdatusta?? :o)"
*
Mökkiytyminen on trendikästä, sitä se vaan on... No on-on!! ;o)
Mä oon niin trendien huipulla. :D
PoistaIhan niin kuin Minna sanoi: ei edes elokuvissa.
Hmmm.... käpistelin samaa kuittia ja mietin että ompas ihanan vanha, mutta joku rintsessan juttujuttu kiinnitti huomioni muualle ja jätin kuitin pöydälle. Hyvä että löysitte minä en sillä olisi mitään tehnyt mutta ihastelin sen vanhuutta. =) Mieletön tsäkä.
VastaaPoistaMitä, mitä?? Koskas sä oot sitä hipelöiny? Ollaaks me nähty?? Jänskää!! :D
Poistajaa a oiskoos ollu perjantaina vai torstaina veikkaisin perjantaita tai ehkä sittenkin lauantaina. Kävin siellä loppuviikosta niiiiiiin monta kerta etten voi muistaa millä kertaa sitä juurikin hypistelin. Mää luulen että me ollaan nähty mutta kun ei olla niinkun tietoisia siitä... xD
PoistaIhan selvästi mummoudut...:))
VastaaPoistaOnneksi oli noin kaunis taulu sentään...:)
Keltainen väri ja noi kehykset saivat mut tuhlaamaan 8 euroa. :)
PoistaTodellakin, koskaan ei tiedä.
VastaaPoistaOnpas sinulla ihanat soppalautaset! t. samis :) Täältä löytyy viisi samanlaista sinikukkaista arabiaa, eksyivät joskus tädin jäämistöstä meille.
VastaaPoista