maanantai 19. marraskuuta 2012
Uusia kokemuksia
Joulu lähestyy. Joulun lähestyminen tarkoittaa raa'an piparitaikinan ja askartelujätteen syömistä. (Kun tarkemmin ajattelen, niin kaikki juhla ja ei-niin-juhlapyhät tarkoittavat minulla syömistä.)
Olen elämäni ensimmäistä kertaa koulun joulumyyjäisiin leipova ja askarteleva äiti. En tiedä yhtään, mikä myyjäisissä myy, mitä siellä ylipäätään myydään tai mihin hintaan. Kuuleman mukaan joululaatikot viedään käsistä. Hämmentävää. Minulla ei ole käynyt mielessäkään ostaa joululaatikoita marraskuussa koulun myyjäisistä. Mjoo. Lauantain jälkeen olen taas paljon viisaampi.
Kokeellisesti ajattelin kantaa korteni kekoon Minnan pähkinähiirillä (näitähän on myyty jo 90-luvulla) ja suklaamuffinsseilla (oho, onpa tuore idea). Jos hiiret eivät myy, kuusessa on tänä vuonna 47 hiirtä. Jos muffinssit eivät myy, tiedän mitä teen seuraavat pari viikkoa.
Kaikessa tässä jouluintoilussani (= harkitsin jo vakavasti jouluvalojen ripustamista) päätin veivata elämäni ensimmäisen piparitaikinan. Kyllä, olen 35, enkä ole koskaan tehnyt itse piparitaikinaa. Nyt tiedän, miksi.
1) Vuorokauden odottelu taikinan tekeytymisessä on ollut aivan liian pitkä aika.
2) Kotitekoinen taikina on järjettömän hyvää. Siis raakana.
3) Taikina käyttäytyy uunissa täysin holtittomasti. Ei toivoakaan täsmällisistä pipareista. En ehkä kestä tätä.
4) Piparit jäävät melko pehmeiksi. Siis häh?
Kai tässä jotain jouluhässäkkää pitäisi saada aikaan, kun kerran muutkin.
Kävin hakemassa piparkakkutaloa varten turvallisen Sunnuntai-taikinan pakastealtaasta, 2,80 €/kg.
~
PS. Mahtaviin lumiukkopipareihin törmäsin Pionilaaksosssa. Pallukkana Töllillä on valkoinen toffeepallo ja nenänä pala nallekarkkia.
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Noi hiirulaiset on tosi söpösiä :)
VastaaPoistaMinust olis ihana kun kuusi olis täynnä niitä!
Ja noi lumiukot....saiskohan noita tehtyä pikkuapulaisten kanssa...
Vähän voi olla sähläämistä, mutta eiköhän kaikki onnistu. Eikä se lopputulos edes ole se tärkein. :)
PoistaHuippu mummu!
Kaikki tuotteesi näyttävät niin hyviltä, että mä ostaisin ne pois! Ja voisin ihan hyvin jo ostaa joulun laatikot, jos olisi takuulla hyviä laadultaan;) Hih, tuo pepin ehdotus että kuusi täynnä hiiriä -olis muuten makee. Näin kissaperheessäkin.
VastaaPoistaSehän siinä vähän jännä onkin, kun myyjäisissä ei tunne tekijöitä. Voisin hyvinkin ostaa, jos tuntisin oppilaiden vanhempia paremmin.
PoistaAskartelujätteen syöminen:D Muistuu mieleen ne viimejouluiset pistaasinkuorikukkaihanuudet ja muutama muukin,ainakin juomiin liittyvä askartelu,enhän mä muuten mutta matskua tarttin,älyttömän hyvä idea muuten yhdistää herkut ja hobbyt:D Kyllä on kuule meilläkin jääkaapinvalo valona yössä vain jos kaapissa sattuu olemaan itsetehtyä pipparkakkortaikinaa,ihan vähän vielä haen,jos nyt vielä kerran,kerta kiellon päälle ja sittenpä niitä valmiita paistettuja tuotoksia ei enää tartte niin hanalla vedelläkään,tuntee itsensä ihanan itsekurilliseksi kun ei syö kuin yhden,tai korkeintaan kaksi piparia(no ei kai kun napa paukkuu edellisöisistä taikinaorgioista)...
VastaaPoistaNoista koulun myyjäisistä mulla ei ole vielä muuta kokemusta kuin (pakko)ostajan roolista,tytön koululla on tapana että viidesluokkalaiset järjestävät aina kaikki häpeningit,lähinnä "discoja",(keräävät rahaa luokkaretkiin)ja meillä tyttö höpöttää jo nyt että sä äiti sitten leivot sinne discoon mokkapaloja niin saa kerrankin kunnollisia,tuota vois jo pitää pitkän tähtäyksen suunnitelmana,joko mulle tai tytölle,ihan kummin vaan:D
Sä oot ihan mielettömän näppärä näpertelijä ja ilmeisen hyvähermoinen,noin pikkutarkat jutut ei muuten ole selitettävissä...
Näppärästä puheenollen,onko tänä vuonna Mieti,ME tai e-kalenterille sijaa vai onko vuorossa miettikää välillä perhana ite-vuosi?
Mä oon loistava jätemylly! :D
PoistaTein kolme hiirtä kaamealla tuherruksella. Liima tarttui joka paikkaan, kaikki meni mönkään ja nenäkin meni ihan vinoon. Neljäs hiiri lensi seinään melko voimakkaan sadattelun saattelemana. Otin jopa tulikiven katkuisen puhelun Minnalle. Tommoisia hiirenpaskoja. (Mun töppösormisuushan on Minnan vika. Ihan selvä homma.) Hetken siinä sulateltuani jatkoin. Jossain kymmenen jälkeen homma alkoi jo sujua, sitten niitä vaan tuli ja tuli. :D
Meillä on kaikilla alakoulun luokilla oma myyntipöytä. Ainakin mä ymmärsin niin. Tästä tulee siis ihan vuosittainen hässäkkä.
Joulukalenterista on kyllä keskusteltu, mutta mutta. Ainakaan askarteluja ei tule, ei riitä asiaa. Kaikki on jo tehty miljoonaan kertaan. :D
Hyvä Sä! Multa lähti just tänään ruksi kohtaan: ei osallistuu koulun pilkujoulumyyjäisiin millään tavalla.
VastaaPoistaSiis mitä mä muka siellä myisin?
Osaan tehdä mielestäni aika hyvää vihannespataa jauhelihalla. Niin ja perunamuussia.
Mutta ei kai niitä kukaan ostais..
Jaa-a, eipä sitä tiedä, vaikka muusi menisi villinä kaupaksi. :D
PoistaÄlä nyt sano, että sä olet tosiaan väkertänyt noi pähkinähiiret?? Oot varmasti tehokkain mama niissä myyjäisissä!! Mä odotan jotain myyjäisiä, saisin hyvällä syyllä väkertää glitterikortteja :)
VastaaPoistaNo en varmasti ole tehokkain. :D
PoistaJotain on oman pään pelastamiseksi väkerrettävä, että saa rauhan. Kun _pitää_ olla kunnollinen ja ja ja ja ...
Muutama vuosi vielä, niin alkaa teilläkin nämä koulusähinät, koita kestää! Hih.
Oi, tuollaisia hiirulaisia ainakin ostasin!
VastaaPoistaSiinä tapauksessa kysynkin paljonko maksaisit yhdestä hiirestä? Mikä olisi mieluisa hinta?
PoistaAivan älyttömän upeita sekä hiiret, että piparit! Ostaisin!!!
VastaaPoistaJOs nää ei mee kaupaks, ni ei sit muutkaan, ees ne laatikot. Herttasen makeita. Aika kätevä emäntä oot.
VastaaPoistaEttä pipperskaakkataikinaaki oot vääntäny. Et lainkaan arvaa, että mäkin olisin tullut sitä mielelläni ronkkimaan. Auts ku se on hyvää. Ja piparitaloon kaupan taikina ehdottomasti parasta, pysyy koossa. Kait munki tarttis joku tönö väsätä, jotta joulumieli tähänkin taloon tuppavuis.
Erittäin pätevän oloiset myytävät! ihanoita juttuja! :)
VastaaPoista