sunnuntai 27. helmikuuta 2011

lauantai 26. helmikuuta 2011

Ui mun muffiniin


Illemmalla voidaan sit notkua nurkilla.

Ei tullut lottovoittoa, mutta muuten on tosi let's go. Jos ottaisi oikein lasin viintä.

perjantai 25. helmikuuta 2011

Hernepussi!


Niin yksinkertainen, halpa ja äärimmäisen toimiva lapsellisen viihdyke. Oi hernepussi, tiedän, että luot onnea ja autuutta päiviini vielä monasti. Mitä kaikkea hernepussilla voikaan tehdä? 

 
On totisesti uhkea (gorgeous) olo. (Iloisen yllätysvieraan kanssa valmistetut kinkku-sinihomejuustomuffinit ja tuhdit suklaamuffinit eivät oikeastaan kuuluneet laihdutusruokavaliooni...)

Kolmannen kerroksen Jennin tunnustuksen myötä Tölli ei siis ole enää vain hemaiseva ja uhkea vaan kaikkea tätä tuuheutta tuplasti! Olen varsin otettu. Iso kii-tos. Kysymysten perussetti on jo käsitelty, joten nappasin Meijerielämän lisäkysymykset. Mainio ajoitus!

+6. Miten bloggaamisesi on muuttunut matkan varrella?
Tekstit ovat muuttuneet henkilökohtaisemmiksi, kertovat ehkä enemmän. Yllätän itseni useammin ajattelemasta aiheita, joista olisi kiva kirjoittaa. Harvemmin toteutan ajatelmiani.

+7. Parasta mitä sinulle on blogisi myötä tapahtunut?
- Kuvamateriaalia tulee kovalevylle enemmän.
- Ajatukset selkiytyvät, kun istuu alas ja edes yrittää kirjoittaa.
- Bloggaus on yhdistänyt minua ja sitä ihanaa tyyppiä Talosta maalla entistä enemmän.  

+8. Kadutko jotakin postaustasi?
Lähes jokaista; Julkaise teksti -nappulan painamisen jälkeen koen vähintään 5 minuuttia avautumisahdistusta.

+9. Tekisitkö jotain toisin, jos aloittaisit bloggaamisen vasta nyt?

Tuskin. Luulen, että blogi muotoutuu kirjoittajansa näköiseksi väkisinkin. Toisaalta voisihan sitä kokeilla, muuttuisinko minä muuksi, jos kirjoittaisin/kuvaisin toisin. Kaksisuuntaista?  

+10. Millaisia blogeja itse luet/katselet mieluiten?
Riippuu päivästä. Välillä haikailen kauniita (ja valkoisia) sisustuksia, välillä tankkaan värejä. Hyvät kirjoittajat vetoavat aina. Blogiähkyn aikana en vilkaise edes suosikkejani, leikin verkkoerakkoa. Jostain kumman syystä ähky ajoittuu naiseuden huippupäiviin.

~ ~ ~

PS. Tervetuloa Haltiakummi, riitta ja Mirja sekä muutkin uudet, jos olen unohtanut morjestaa aiemmin! :)

keskiviikko 23. helmikuuta 2011

Palvelua


Että tuli ihminen onnelliseksi uudesta bussikortista ja pinkistä kotelosta. Kotikaupunkini joukkoliikenteen palvelupiste yllätti olemalla nimensä veroinen. Palvelua ja hymyn kera! Loistosuoritus.

Tänään meinasin tukehtua salaa (itseltäni) nappaamaani suklaapalaan. Ei ollut kaunista katseltavaa, kun tukehtumiskohtaukseen yhdistetään puolittain suussa sulanut suklaa ja miehekäs aivastus (jonka vain osittain sain kädellä pysäytettyä). Kohtalon kostotoimenpide. Ikävästä episodista henkiinjäämisen hurmiossa päätin soittaa työttömyyskassaan ja kysellä verkkopalvelun kirjautumisongelmasta. Sain varsin yksityiskohtaisen ja rauhallisen selvityksen siitä, mitä "netin" osoiteriville tulee kirjoittaa ja mitä tekstilinkkiä minun tulee "hiirellä klikata". Varsinaisen kirjautumisongelman henkilökohtainen palveluneuvojani selvitti lauseella "oi-no-en-minä-siitä-tiedä-kun-tämä-on-toisen-ylläpitämä-palvelu-ehkä-se-selviää-kun-olet-saanut-ensimmäisen-päätöksesi". No sitä ensimmäisen päätöksen tilannetta olisin verkkopalvelusta tutkaillutkin, etten kuluttaisi tarkasti rajattua puhelinaikaa "niin-kovin-ruuhkautuneelta" kassalta. Rahaa ja toimivia verkkopalvelutunnuksia on siis tulossa ehkä joskus.

Illalla pitäisi nähdä entisiä työkavereita ravintelissa. Yritän tässä rauhallisesti pohtia, miten illaksi pitäisi pukeutua ja näppäränä tyttönä laitoin Eniron (nehän mainoksien mukaan selvittävät kaiken) hakuun "MITÄ HITTOA MÄ LAITAN PÄÄLLENI". Ensimmäiseksi hakutulokseksi tuli otsikko "Mitä miun peräpääs oikeen on - Demi.fi". Eniromaista.

maanantai 21. helmikuuta 2011

Hemaiseva hei!


Tölli sai uuden arvonimen Sanna-Marilta. Villa Tölli on nyt myös hulppea, uhkea ja hemaiseva. Ei hullummin tölliksi (= taloa vähäisempi asuinrakennus). Kiitos!

1. Milloin aloitit blogisi?
14.8.2009, pätkän verran Töllin ostohetken jälkeen.
 
2. Mistä kirjoitat blogissasi, mitä kaikkea se käsittelee?

Vakaa aikomus oli kirjailla itselle ylös Töllin vaiheita, mietintöjä. Kuten tavallista, tämä on lähtenyt lapasesta. Virkkausvoitoista työelämän tappioihin. Mitä mielessä liikkuu. Vähänlaisesti rakettitiedettä ja ydinfysiikkaa.

3. Mikä seikka tekee blogistasi erityisen verrattuna muihin?
Öh. Blogin nimeä nakertavat madot? (~ villa tölli ~)

4. Mikä sai sinut aloittamaan blogin kirjoittamisen?
Kirjoittamisen tarve, toisen blogin lopettaminen, sähköinen päiväkirja, muistilappu.

5. Mitä haluaisit muuttaa blogissasi?
- Kuvaajan tai ainakin kuvauslaitteiston. Toisinaan vaihtaisin kirjoittajan.
- Hetkittäin haluttaisi kovastikin kirjoitella enemmän tarinoita, en tiedä uskallanko.
- Emmäätiiä. Mitä pitäisi muuttaa?



Minun mieltäni loistavuudellaan lämmittävät tällä hetkellä Pieni Lintu (ne kuvat, ah), Kaaosteoria (tekstit osuu ja uppoo), Mummun huusholli (kadehdittava energiataso), Talo maalla (sisäpiiriasemalle piutpaut, arvopaperi kuuluu sinne joka tapauksessa).

sunnuntai 20. helmikuuta 2011

Mr. Pääskylä


Mr. Pääskylä syntyi ilmapallon päälle sanomalehtisuikaleista ja vehnäjauho-vesi-liimasta. Liima ällötti Muikkusta, äiti oli innosta piukeena sotkemisesta. Ihanaa lillinkiä, sotkussa kyynärpäitä myöden!

Ja vielä kerran: Mr. Eino Pääskylä edestä ja takaa. Matka oli tärkeämpi kuin päämäärä, taas kerran.


PS. Koska syksyllä tapeiksi leikatuille pelargonioille pitäisi tehdä jotain? Ja mitä? Neuvoja otetaan kiitollisena vastaan.

lauantai 19. helmikuuta 2011

Eino Pääskylän kristiäiset

Saunan jälkeen, juuri ennen Avaraa luontoa, oli juhlat. Eino Pääskylän kristiäiset, joissa Eino Pääskylä (kuvassa) sai nimen Eino Pääskylä. Asiaan kuului tietysti kuohujuomat ja kilistelyt.

perjantai 18. helmikuuta 2011

Raskaana!


Tämä paprika siis. Minä en, vaikka Karkkikatu-övereiden jälkeen siltä saatan ulkoisesti näyttääkin.

Ei muuta raportoitavaa.

keskiviikko 16. helmikuuta 2011

Lattiat kukkii ja pari muuta valittua sanaa


Oi, olen niin etevä ja ehtivä, sain taas yhden ihanaisen maton valmiiksi, kotini hohtaa puhtauttaan, lapsi leikkii sievästi ja liiteten onnesta... 

Joo ei.

Tekisi mieli kirjoittaa eräästä hyvin virallisesta kirjeestä, joka sai veret kiehumaan ja ärräpäät ilmoille. Tekisi mieli kirjoittaa, että entinen työnantajani on harvinaisen paska lafka. Kirjoitan kuitenkin vain, että takalaittomia (= räikeästi laiton minun oikeuskäsityksen mukaan) en minäkään ihan purematta niele.

Tekisi mieli lohturuokaa, mutta ei semmoisiakaan saa enää syödä, kun kerran pitää tulla niin pirun laihaksi, kauniiksi ja menestyväksi. (Ja koska eilen söin ihan pikkuiset rivit suklaata ja kaksi melko pientä jättiläislaskiaispullaa.) Tänään tuli myös yksi kiitos-kiinnostuksesta-bla-bla-bla -sähköposti. Ja tuo yksi himputin mollukkakin tuolla taivaalla sekoittaa kaiken.

maanantai 14. helmikuuta 2011

Ruvetaaks oleen?


Viisitoista vuotta sitten vihreässä Mazda 323:ssa minulle lausuttiin merkityksellinen lause. Ruvetaaks oleen? Hämmennyin. Olin kuvitellut olleeni jo useamman viikon. En tajunnut, että suhde pitää virallistaa tuolla legendaarisella lauseella.

No. Rupesinhan minä.

Kasvoimme yhdessä, kohtasimme maailman yhdessä. 8 vuoden jälkeen erosimme, elimme vinkeää sinkkuelämää. Vuoden rilluttelun jälkeen jokin meidät veti takaisin yhteen, aikuisemmin, itsenäisemmin. Asunto, yhteinen sukunimi, lapsi.

Enää ei tarvitse miettiä onko tämä nyt se oikea. Onhan se. Juuri oikea. Rupeemmää viäki. Toi kukkiakin.

sunnuntai 13. helmikuuta 2011

Keittiöstä



(Koti 3:lle pohti sisustuslaastien käyttöä kodinhoitohuoneessa ja saunassa, lupasin laittaa kuvia keittiöstämme. Sisustuslaasti + khh / koristelaasti + k... no melkein sama asia... monta samaa kirjainta ainakin.)

Seinissä on koristelaastia (~ karkeaa laastia) huiskin haiskin ja päällä muutama kerros Tikkurilan Lujaa (kestävä, pyyhittävä). Ajattelin jo laastia räiskiessämme, että seinä tulee olemaan helvetillinen puhtaanapidettävä, mutta halusin silti toteuttaa ideani. Tuossa se on nyt nököttänyt 6 vuotta ja tykkään edelleen. Pystyy pyyhkimään roiskeet, tosin sifonetti on riekaleina kunnon pyyhkeilyn jälkeen. Välitilan alaosassa on laattarivi ja alumiinilista. Keittiön ja ruokailutilan remppa maksoi koneineen vajaa pari tonnia. Pieniä muutoksia olen pohdiskellut viimeiset pari vuotta, mutta mihkäs tässä kiire on, valmiissa maailmassa... 

Keittiö oli asunnon ostohetkellä umpikeittiö upeine tammikaapistoineen.

Leimasinhulluus


Hetkellisesti sairastuin leimasinhulluuteen. Hippahei, Lidlin viiden euron leimasin lauloi.
Äärimmäisen hauska vekotin! Ohjeen (ja Suklaamarengin testien) mukaan kestää pesukoneessakin. Siis leima, ei kortit. Mitähän seuraavaksi leimailisi?

♥ Hyvää ystävänpäivää salaiselta ihailijalta! ♥

perjantai 11. helmikuuta 2011

Ei mulla mitään asiaa ollu

Naapuri katsoi vähän hitaasti, kun otin tuota isointa kuvaa. Ei uskaltanut sanoa mitään. En sanonut minäkään.

Kylvettiin auringossa, hiihdettiin muikkusen kanssa niin, että pelkäsin varpaani irtoavan. Yllättävän kylmä tuollainen parinkymmenen asteen pakkanen. Olisipa jo keväämpi! Kaamea ikävä toppahousutonta aikaa ja armollisempaa valoa. Voi pyhä sylvi tuota pölyn määrää. (En kuitenkaan suorittanut toimenpiteitä sen poistamiseksi.)

Veli kävi, näytti ihan parrakkaalta Ville Haapasalolta (ja pelottavan paljon isältään). Nyt on kuulemma viiksienkasvatusaika, taisi olla ylpeä. Muikkunen kikatti.  

Näihin kuviin ja näihin tunnelmiin.

torstai 10. helmikuuta 2011

Ruusu ja tunnustus


Siinä se nyt on. Musta juhannusruusu ja lupaus seuraavasta. On se hieno. Kun vielä tietäis mihin sen laittais.
(Ohje Kangasaitasta, koukku 10, materiaalina rikoo, halkaisija 135 cm, kudetta Triteksistä Tesomalta kolmisen kiloa)




Saltunraitin aNNa lähetti Töllille tunnustuksen (iik!) nauruhermojen kutkuttelusta. Hieman hämmentyneenä otan plakaatit vastaan ja samalla tunnustan, että

1. Otan ryhmässä mielelläni pellen roolin. Pelleillen yritän epätoivoisesti peittää epävarmuuteni.
2. Olen hyvä nauramaan itselleni, olen naurettava.
3. Huumori on tapa selviytyä vaikeiden asioiden yli.
4. Se ei auta unohtamaan.
5. Minua ärsyttää vanhoissa asioissa märehtimiseni.
6. Elän tunteiden vuoristoradalla. Siippani tuntee tasaisesti, lähes huomaamattomasti.
7. Löysin tänään unelmatyöni. Minulla ei ole minkäänlaisia mahdollisuuksia saada kyseistä työtä, mutta laitoin itsevarmasti hakemuksen. Kiitos-kiinnostuksesta-tällä-kertaa-valintamme-ei-kohdistunut-sinuun -kirjeet työnantajilta iskevät suoraan sydämeen, otan ne joka kerta henkilökohtaisena loukkauksena.

keskiviikko 9. helmikuuta 2011

Happy moods

 
Lähdin eväsretkelle vastavalmistuneelle juhannusruusumatolleni. Teetä ja rusinoita, koska olin vänkkäräsäärinen noita. Rusinat loppui, tee jäi. Ei ottanut kuin 5 minuuttia. 
Joskus pirun usein se on pienestä kiinni.

maanantai 7. helmikuuta 2011

(o.O)




 Juuri kun aloin tottua eiliseen, tulikin tämä päivä.
(seinäkirjoitus) 

Ja terve vaan teillekin, jotka päädyitte tänne hauilla "pään sisällä oma elämä" ja  "takaraivo puutuu".

sunnuntai 6. helmikuuta 2011

Matalaa mutta kirkasta

Jalo aikomukseni oli postata jotain iloista ja keveää, kun tuo valokin on taas palannut. Kävin viimeaikaisia kuvia läpi ja kauhukseni huomasin melkoisen synkistelevän asenteen. Tummista sävyistä viimeisimmät olivat aamuiset otokset takapihalla tapahtuneesta teurastuksesta. Kovaa kamaa Tiaisten Alibiin. Sisäinen Kalle Blomkvistini päätteli tiaisen tai muun vastaavan pikkutirpan ajaneen lasia päin ja isomman tirpan saaneen raadosta maukkaan suupalan. Elämän kiertokulku ja harakalle (?) lähiruokaa. 

Iloista lienee se, että minua on 2,8 kiloa vähemmän. Nesteitähän ne ovat, mutta edes niitä. Jei minä! Samaa kategoriaa hakkelukseksi päätyneen tirpan kanssa ovat reiteni. Ahneella on puujalkaloppu reenatessakin. Saattaapi myös olla, että jonain päivänä mäjäytän Wii Fitin pikseleistä muodostuvaa ylipirteää personal traineriani ohjaimella päähän. "Imagine your ideal body while exercising!"  (Hei nyt pää kiinni, mä yritän vaan tehä nää liikkeet.) "Your leg is shaking slightly!" (No shit, hyvä että pysyn enää edes pystyssä.)

Hyväähän se raukka tahtoo.


Matalalta paistaa mutta kirkkaasti. Voisi olla niin paljon huonomminkin. Jos nyt tarkemmin tuumailee, niin eipä tässä pöllömmin mene. On vaan niin helppo vajota.

torstai 3. helmikuuta 2011

Korvatulehduskierre


Korvatulehduskierteen pyörityksessä olen kahlannut läpi ehkäisykeinoja välikorvantulehduksiin. Tässä mielestäni oivallisin: "On esitetty, että pulloruokinta on paras suorittaa pystyasennossa, sillä makuuasennossa syömisen katsotaan olevan riskitekijä korvatulehduksen kehittymiselle."

Nyt lupaan siis olla syömättä samalla kun luen tai tuijotan passivoituneena Livin päiväsarjoja (makuuasennossa) ja vastaisuudessa juopottelen ainoastaan pystybaareissa.

Luojan (tai jonkun muun vastaavan) kiitos Muikkusella on terveemmät korvat kuin äidillään, vaikka kuulokontrolliin poloinen joutuukin. Olen huolissani ja sysään ajatuksen taka-alalle.

tiistai 1. helmikuuta 2011

Kynnetön


Kuvailin valosta intoutuneena kirppistarjotinta ja kirmailukorua. Kamera tuntui oudolta, namiskuukkeleiden painelu töppösormilla oli kummallista. Olen ihan kynnetön. Siitä on pirun kauan kun viimeksi nämä sormet ovat olleet au naturel. Nyt on kuitenkin tämän kynsistudion geelit ja muut vermeet totaalisen loppu. Hyvästi naisellisuus!

Tänään on viides päivä kevennettynä ja olo on aika mahtava. Minusta ainakin tuntuu, että laihdun ihan silmissä! (Vaaka toistaiseksi eri mieltä.)
Tänään tuli kuukausi työttömyyttä täyteen ja olo on levännyt. Olisin valmis uusiin seikkailuihin! (Työnantajat toistaiseksi eri mieltä.)
Tammikuu on ohi ja kevät saa tulla. Haluaisin kirmailemaan kesäniitylle! (Luonto toistaiseksi eri mieltä.)

LinkWithin

Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...