Palvelua

Että tuli ihminen onnelliseksi uudesta bussikortista ja pinkistä kotelosta. Kotikaupunkini joukkoliikenteen palvelupiste yllätti olemalla nimensä veroinen. Palvelua ja hymyn kera! Loistosuoritus.

Tänään meinasin tukehtua salaa (itseltäni) nappaamaani suklaapalaan. Ei ollut kaunista katseltavaa, kun tukehtumiskohtaukseen yhdistetään puolittain suussa sulanut suklaa ja miehekäs aivastus (jonka vain osittain sain kädellä pysäytettyä). Kohtalon kostotoimenpide. Ikävästä episodista henkiinjäämisen hurmiossa päätin soittaa työttömyyskassaan ja kysellä verkkopalvelun kirjautumisongelmasta. Sain varsin yksityiskohtaisen ja rauhallisen selvityksen siitä, mitä "netin" osoiteriville tulee kirjoittaa ja mitä tekstilinkkiä minun tulee "hiirellä klikata". Varsinaisen kirjautumisongelman henkilökohtainen palveluneuvojani selvitti lauseella "oi-no-en-minä-siitä-tiedä-kun-tämä-on-toisen-ylläpitämä-palvelu-ehkä-se-selviää-kun-olet-saanut-ensimmäisen-päätöksesi". No sitä ensimmäisen päätöksen tilannetta olisin verkkopalvelusta tutkaillutkin, etten kuluttaisi tarkasti rajattua puhelinaikaa "niin-kovin-ruuhkautuneelta" kassalta. Rahaa ja toimivia verkkopalvelutunnuksia on siis tulossa ehkä joskus.

Illalla pitäisi nähdä entisiä työkavereita ravintelissa. Yritän tässä rauhallisesti pohtia, miten illaksi pitäisi pukeutua ja näppäränä tyttönä laitoin Eniron (nehän mainoksien mukaan selvittävät kaiken) hakuun "MITÄ HITTOA MÄ LAITAN PÄÄLLENI". Ensimmäiseksi hakutulokseksi tuli otsikko "Mitä miun peräpääs oikeen on - Demi.fi". Eniromaista.