Matalaa mutta kirkasta

Jalo aikomukseni oli postata jotain iloista ja keveää, kun tuo valokin on taas palannut. Kävin viimeaikaisia kuvia läpi ja kauhukseni huomasin melkoisen synkistelevän asenteen. Tummista sävyistä viimeisimmät olivat aamuiset otokset takapihalla tapahtuneesta teurastuksesta. Kovaa kamaa Tiaisten Alibiin. Sisäinen Kalle Blomkvistini päätteli tiaisen tai muun vastaavan pikkutirpan ajaneen lasia päin ja isomman tirpan saaneen raadosta maukkaan suupalan. Elämän kiertokulku ja harakalle (?) lähiruokaa. 

Iloista lienee se, että minua on 2,8 kiloa vähemmän. Nesteitähän ne ovat, mutta edes niitä. Jei minä! Samaa kategoriaa hakkelukseksi päätyneen tirpan kanssa ovat reiteni. Ahneella on puujalkaloppu reenatessakin. Saattaapi myös olla, että jonain päivänä mäjäytän Wii Fitin pikseleistä muodostuvaa ylipirteää personal traineriani ohjaimella päähän. "Imagine your ideal body while exercising!"  (Hei nyt pää kiinni, mä yritän vaan tehä nää liikkeet.) "Your leg is shaking slightly!" (No shit, hyvä että pysyn enää edes pystyssä.)

Hyväähän se raukka tahtoo.

Matalalta paistaa mutta kirkkaasti. Voisi olla niin paljon huonomminkin. Jos nyt tarkemmin tuumailee, niin eipä tässä pöllömmin mene. On vaan niin helppo vajota.