Tunnustuksia

Syksy tuntuu. Haluaisin painaa pitkin puskia ja metsää hamsterin lailla, mutta pelkään kuollakseni sitä ensimmäistä hirvikärpästä korvan takana. Saati niitä miljoonaa Tryffelin turkissa.

Olen ollut huonotapainen bloggaaja. Hyi mua. Korjaan nyt epäkohteliaisuuteni kaikki kerralla. Tai siis hoidan nämä blogistin mukavat velvollisuudet.

Iso kiitos tunnustuksesta Ainon majalle (ite oot, se kekä toista haukkuu sanoo siks, se ite on se)! Oon ny niin kaunis bloggaaja notta. Tämän tunnustuksen haluan ojentaa eteenpäin Voikukkapellolle, Kiss my blogille (vaikka onkin tauolla) ja Kristallinkirkkaisiin ideoihin. Tootte kauniita mun silmään.

Makia tunnustus tuli Maanvaivalta Hyvää ja kaunista -blogista. Kiitos ja niiauksen niksautus! Asiaan kuuluvat tunnustukset:

1. Lempiväri
Kunhan on väri. :)

2. Lempiruoka
Hyvin tehty, hyvistä raaka-aineista tehty. Paitsi kaalilaatikko. Suosikkeja pehmeät keitot, sieniset risotot, pinaatti-fetalasagne. Elän syödäkseni.

3. Paikka, jossa haluaisin käydä
Mihin vaan, jos olisi mahdollisuuksia. Päällimmäisenä mielessä on nyt Madrid. Pienissä sievissä lentäminen ei ole yhtään niin kamalaa kuin vesiselvänä.

Tämän haluan laittaa makeiden terkkujen kera eteenpäin Mielen Lumoon ja Lovviisan kammariin.

Vielä kovasti tervetuloa kaikille uusille lukijoille ja morjesta vanhoille!

Tryffeli

Se on kuulkaa nyt täällä maailma mullillaan. Meille muutti tänään karvapallo, sohvanvaltaaja, kurankerääjä. Mister Tryffeli, 5 vuotta. Luodaan yhteyttä, rakennetaan luottamusta, opetellaan tapoja. Toistaiseksi on mennyt epäilyttävän hyvin.

Mutta miksi huomaan aika ajoin puhuvani vauvaa?

Keinunraadon uusi elämä

Fiksailin, maalailin ja mallailin. Räsymattopäälliset istuinosiin, eikö? Ainakin oli mahtava kiikkua mäntysuovan tuoksussa. Lievää kuprua tuli taas maaliin, kun ei malta. Kynsilakassa sama ilmiö. Ihmehomma. :D

Ennen-kuva on otettu toukokuussa 2010. Tässä on ollut niin kaikenlaista.

;)

Kamala ihminen

Ihan pikkasen oikaisin mummonneliöpeitossani. 125x150 senttiä vitosella (5,00 €) Citymarketista. Ostin.

Tanssii ruohonleikkurin kanssa

Toistan itseäni. En ole ohjautuva ryhmäliikkuja. Pallopelit ymmärrän, mutta jumppa aiheuttaa samanlaisia väristyksiä kuin kaalilaatikko. Oman kunnon ja ulkoisen olemuksen kohottaminen ei ole päässäni tarpeeksi hyödyllistä. Sen sijaan halotut puut, leikattu nurmi, kannettu saunavesi ja kuurattu tupa lasketaan hyödyksi, viime päivinä erittäin hikisiksi hyödyiksi. Kuinka paljon ihminen VOI hiota? On jännittävä tunne, kun jokaikisestä ihohuokosesta tursuaa suolalientä, näkökenttä samenee ja norot kutittavat selkää ja polvitaipeita. Samalla kun huiskin kuutta miljoonaa paarmaa ympäriltäni, hykertelen mielessäni kuinka laihdun suorastaan silmissä.

Syytäkin. Postipaketissa odottaa palkinto, jota saan käyttää vasta kun olen 65 (kiloa, toim. huom.). Tammikuussa alkaneen laihdutusohjelman mukaan 7 päivän kuluttua olen. En ole koskaan ennen laihduttanut näin pitkään ja lannistumatta matkan epäonnistumisista. Riemuvoitto olisi, jos paino edes alkaisi tuolla maagisella lukemalla.  
~

HUOM! Kannattaa avata ruohonleikkurin bensahana ennen kuin kiskoo kätensä rakoille vetonarun kanssa. Leikkuriin ei myöskään pidä laittaa 2-tahtibensiiniä, vaikka pullo olisikin sopivasti käsillä.

Ihmemaa

Joskus ihminen ajautuu keskelle ihmemaata, ennen kokemattomaan maailmaan. Miesääni kaiuttaa Ladan puolaa ja Escortin peräpäätä. Yleisö hurraa, kun rakkaudella rakennettu maailma pölläyttää mustanpuhuvaa savua ja rutistetulta paperilta näyttävä auto koppaa toisen kaltaisensa ojaan. Pinkkejä autoja ilkutaan ja erän voittajan ajotaidoille nyökkäillään hyväksyvästi. Minä mutustan asiaankuuluvasti pyttäriä ja yritän näyttää innostuneelta.

Onneksi rannekkeen väri mätsää paitaani.

Torstai ei mittää, perjantai ei mittää

Taivas murisee. Ukkonen (tai ajan hammas) otti ja rikkoi radion. Kätevä emäntä poimii lapselle iltapalan Töllin puskista (juu ei ole kypsiä, ei) ja tökkää silmänsä nokkoseen (au). Viisivuotias ilmoitti saunassa uskovansa jälleensyntymiseen (salaa lukenut jotain kirjoja?). Saisipa aikaiseksi jotain näkyvää (maalia tai tapettia tai jotain muuta nättiä). Vuorokausi maalla takana ja sielu lepää.

Kaamea värinälkä. Suklaanälkä. Salmiakkinälkä. Nälkä. Imppaan basilikaa ja kuuntelen Hectoria. Mikä biisi?

Yksi kappale pehmustettuja huoneita, kiitos

Miksei mullakin voisi olla tällainen? Töllin pannuhuone? Miksei? Miksei.

~

Kesälomamatkailu Muikkusen kanssa Ikaalisiin oli virkistävää. Kiitos vielä Minnalle ja Insinöörille yösijasta ja muusta! <3

Hiphei!

Vihdoinkin. Muikkunen ajaa pyörällä. Vielä toissapäivänä kaatui heti, kun ei pitänyt etusormea selässä. Aiemmat kaatumiset olivat pesiyttäneet pupun pöksyyn. Eilen käytin natsimutsikortin: puistoon ei mennä ennen kuin pyöräily sujuu. Lapsirukka katsoi minua kauhuissaan, mutta jo vartin päästä hihkui, kun polki puistoa ympäri. Minä yritin pidätellä ylpeyden kyyneleitä. 

Taivaalla möllötti täysikuu ja kirjanmerkkien silmäliimat levisivät, ei löytynyt pötköliima yöllä. Tarkoituksenani oli tehdä sieviä, pitsikoristeisia. Melkein onnistuin. (Ohje: http://nheilke.com/blog/?p=2628)

Aurinkoa!

Hitaasti

"Niin uljaita on urhoja, on järkeä on kuntoa, jos toimeen tartutaan." Paino sanalla JOS. (Hämäläisten laulusta.)

Kiertelimme Muikkusen kanssa kaupungilla. Kukikkaiden alennustankojen riemukkaat numerot (!!50-60-70!!) eivät nostaneet pulssia, eivät laajentaneet pupilleja. Kimaltavien lasien loiste ei sokeuttanut, edes iloiset tekstiviestit ystäviltäni (neidit KappAhl ja Lindex, rouva Multapeukku) eivät innostaneet. Magneettijuovani on sekaisin ja siruni säpäleinä.

Musta Hummer lipui kävelykadulle ja tumman auton uumenista pölähti parvi enkeleitä. Voimakkaasti meikattuja, sulosäärisiä nuoria naisia. Pukeutuneina valkoisiin, varsin antaviin viritelmiin, isot siivet selässä keikkuen pornoenkelit jakoivat kärpäsmyrkyltä haisevia suihkugeelin näytepakkauksia. Näytelmä huipentui kadunmiehen suusta roikkuvaan metrin kuolaan ja "nipistäkää mua" -pyyntöihin. Muikkunenkin sai omansa ja kihersi kiitoksensa, sekin. Toimivaa promoa, kertakaikkiaan.

Huomenna päällystän jo toisen ruokapöydän tuolin. Jos hyvin käy. Paino sanalla jos.