lauantai 14. joulukuuta 2013

Joulumenu ja perinteet


LOUNAS
Tarjoillaan tarkassa synkronissa joulurauhan julistuksen kanssa. Puuro on oltava syötynä tasan kello 12. Patpattavien nahkarukkastaputuksien ja Porilaisten marssin jälkeen juodaan kahvit.
~
Riisipuuro
Joka vuosi on ostettava pussillinen puuroriisiä, vaikka viimevuotiset lojuvat edelleen laatikon perukoilla.
Luumuinen juhannuskakku 
Töllin juhannuskakku jouluisena. Viime vuoden kokeilu, aineksia klassikoksi.


~

 
ILLALLINEN 
Yleensä nautitaan kolmen-neljän aikaan iltapäivällä. Tänä vuonna hieman myöhemmin, koska Mies on töissä. Joulun kohokohta, ehdottomasti.
~
Mustatorvisienikeitto
Alkukeitto ilmestyi menuun muutama vuosi sitten. En osaisi olla enää ilman. Alun keitto ja salaatti pelastavat loppuillan, kun ihminen ei osaa syödä kohtuudella.  

Lohicarpacciosalaatti
Useampi vuosi sitten joulupöytään saapunut, ensimmäisestä kokeilusta vakituiseksi.
Hyydytetty kylmäsavulohikakku
Synttäreille pari vuotta sitten testattu, loistokkaaksi havaittu. Erinomainen myös yösyömiseen, kun mieli halajaa "vähän jotain pientä suolaista".
Töllin jogurttisilakat
Jos on silakoita, on jogurttisilakoita. Resepti vaihtelee, vannon aina kirjoittavani ylös. Vieläkään vannomisista ei ole kirjallisia todisteita.
Rosolli
Ainahan tätä kai on oltava. Mies syö. Minä söin seitsemän ikäisenä, enkä ole vieläkään päässyt yli lapsuuteni suurimmasta huijauksesta. Vaaleanpunaista kermavaahtoa... Kostoksi Saarioisten äidit tekevät meidän rosollit.
Metsäsienisalaatti
Suolasieniä, kermaviiliä ja keltasipulia. Tänä vuonna suolasienisaaliini oli naurettava. Kauppahallissa katselin himoiten suolattuja haaparouskuja, 18 euroa / kilo. Siis 18 euroa halvimmillaan. Huh huh. Lapsuuden perinneherkku. Lanttulaatikon paras kaveri.
Kirjolohenmäti
Sekoitetaan smetanan ja keltasipulin kanssa. Odotan klassikkohetkeä, jolloin Veli tuijottaa kaukaisuuteen keskittyneesti ja poksauttelee etuhampailla mätipallukoita yksi kerrallaan.
Venäläiset suolakurkut
Suolaisen, makean ja viileän rasvaisuuden suloinen liitto. Kuulunut joulupöytään lapsuudesta asti. Muistan, kun Mies maistoi epäillen ensi kertaa. Siitä on 17 vuotta. 
Kokeilevan keittiön peunalaatikko
En osaa valmistaa. En pysty suhtautumaan rakkaudella ruokaan, josta en pidä lainkaan. Toisina vuosina intoudun kokeilemaan, toisina vuosina Mies pelastaa herkkunsa ja ostaa valmiina lounaspaikastaan. Muikkusella meni pitkään, että "peuna" vaihtui perunaksi.
Even lanttulaatikko
Tämän osaan. Joka vuosi hämmästelen sitä, kuinka helposti onnistun täydellisesti. Joka vuosi mietin, koska varmuus vaihtuu katastrofiksi. Eniten pelkään tikkuisia lanttuja. Voisin syödä mielin määrin, jos maha kestäisi. 
Uunijuurekset
Vielä harkinnassa. Jotain hunajaista, paahdettua... porkkanaa, lanttua, punajuurta... kenties rosmariinia... Mies ihmettelee punajuuripakkomiellettäni. "Mutku mä haluaisin jotain punajuuresta."
Anjan murea lihakasti
Miehen mummun joulupöydästä meille siirtynyt herkku. Palapaisti, joka haudutetaan pitkään, rikkoutumispisteeseen. Liemen jäähdytyksen ja rasvan kuorimisen jälkeen kastikkeelle annetaan kevyt vehnäjauhosuurustus ja palautetaan lihat. Mies kuorruttaa laatikkoannoksensa kastikkeella.
Kinkku
Joka vuosi hoen kaupassa: "Tuoresuolattu juhlakinkku potkalla, tuoresuolattu juhlakinkku potkalla... vai oliko se sittenkin harmaasuolattu juhlakinkku... potka vai luu... ei pakaste..." Pyörin kinkkualtailla ja etsin sitä oikeaa vähintään vartin. Taputtelen ja kääntelen. Olen se ärsyttävä päättämätön kinkuntökkijä. Ostan kinkun sieltä, missä kauppias on tajunnut tuoda muovipusseja kinkkualtaan viereen.
Mies vaatii, että kinkku paistetaan yöllä, koska kinkku on aina paistettu yöllä. Mies vannoo vahtivansa. Aattoöisin nukun koiranunta ja pomppaan kurkkimaan tirisevää possua. Viideltä aamulla paistomittari piippaa, Mies ei herää siihen. Sivelen kuorrutesinapin kaksin käsin hartaudella.
 


Karsin listaa viime vuodesta. Nyt selaan kirjoja himokkaasti ja etsin sitä jotain. Vuoden tulokasta, unohtumatonta herkkua, tulevaa klassikkoa. Ehkä jotain pientä ja raikasta. Missä piileksit?

Piparkakkutalo syödään vasta uudenvuodenaattona tinahommien lomassa. Ei poikkeuksia.


PS. Eilen taisi olla se joulukorttipäivä. Jäi tekemättä. Jäi postittamatta. Hou hou. 
PPS. Lähdin töistä työkengillä. Ensi viikko vielä täyttä hulinaa, melkein pelottaa.

10 kommenttia:

  1. Kiva lukea, mitä muut syö jouluna. Jänniä nuo perinteet. Minäkin yritän etsiä jotain pientä uutta jouluksi. Väki kun vähenee, täytyy varmaan noita ruokalajejakin vähentää...jos pystyy! :)

    Mukavaa viikonloppua!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mä kans mielelläni kuulen muiden joulupöytäjuttuja. Niistä voi aina bongata jotain uutta ja huisia. En silti vieläkään oikein ymmärrä sitä hernehommaa. Tänä vuonna yritän tehdä pienempiä annoksia (joten lajeja voisi ihan hyvin lisätä, hih).

      Jouluruoka on niin täynnä muistoja, että siihen on suhtauduttava asiaan kuuluvalla hartaudella. <3

      Viikonloppuja sinnekin!

      Poista
  2. Perinteet on parhaita. Sitten voi lapset pakottaa syömään niitä. Ja lopulta niistä tulee niidenkin perinteitä. Teidän kuullostaa oikein hyvältä. :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Älä muuta viserrä! Ja jos ei muuten, niin sitten niitä perinteitä on tehtävä. :D

      Poista
  3. Niinpä - ne perinteet: pienenä niitä muksuja sai houkutella maistamaan ja aina oli lihapullat ja nakit varalla - nyt kun yrittäisi keventää ja uudistaa, ei saa, koska meidän jouluun kuulemma kuuluu ne tietyt asiat - ja niitä ei parane muuttaa...

    VastaaPoista
  4. Nauratta tuo rosolli. Ihan sama juttu, että en sitä ymmärrä ja menen vieläkin tuohon vaaleanpunaiseen kermavaahtohuijaukseen, jos joku tarjoaa. Tässä kohdassa meilläkin on kompromissi, en tee, mutta Keimon takia ostan.
    Oletteko kokeilleet uunissa paistettua brie-juustoa hillon kanssa? Menee kasvispöydässä kinkkuna eli myös laatikoiden kylkeen.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Rosolli on ihanaa ja nimenomaan sen kermavaahdon kanssa. Ilman kermavaahtoa rosollikin on ihan turhaa.

      Poista
    2. Lupaan antaa sille taas uuden mahdollisuuden. :) Mutta mitä ne sillit siellä tekee?

      Poista
    3. Sillit saa jättää pois jos haluaa. Tämä on varma tieto.

      Poista
  5. Onpas töllissä pitkä ruokalista!

    Meillä kävi niin, ettemme osanneet noudattaa kohtuutta vaan ahdoimme itsemme aina täyteen jo alkupalapöydässä. Nykyään syömme sovinnolla jouluaattona pelkän kalapöydän, mikä sopii hyvin, koska kristityillähän on vielä paastonaika silloin meneillään. Alkupalapöydässä ei ole perunoiden lisäksi mitään, mitä kumpikaan meistä olisi suostunut syömään lapsena. Nykyään nämä herkut ovat joulun odotetuin juttu. Varsinaiset "jouluruuat", lihat ja laatikot, syömme vasta joulupäivänä ja tapaninpäivänä. Listalta tuppaa karsiutumaan asioita joka vuosi. Miksi syödä jotain, mistä ei erityisemmin välitä, vain siksi että on joulu?

    VastaaPoista

LinkWithin

Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...