Mies ja vesi

Minulla on mies. Mies tekee hyvää ruokaa, mies imuroi (ei tosin nurkista). Mies jäi vuorotteluvapaalle Muikkusen vauva-aikana, miehen hoteisiin voi huoletta jättää lapsen kuin lapsen. Mies vie koiraa, mies käy kaupassa. Mies rakentelee legoilla. Mies kykenee järjestämään juhlat. Mies täyttää astianpesukoneen. Mies on muutaman kerran viikannut pyykit. Mies tankkaa auton ja huolehtii harrastuksiin kyydit. Mies tienaa. Mies on jumalattoman hauska, miehen kanssa saa nauraa vedet silmissä. Mies tuo toisinaan kukkiakin (jos miehen mummu on muistuttanut). Mies huolehtii talouden hard waren kuntoon. Elämäni mies. Mies ei hermostu, koskaan.

Paitsi. Paitsi jos kyseessä on jotenkin veteen ja putkiin liittyvä ongelma. Porakaivosta, pumpusta, lämminvesivaraajasta, hajulukoista, liittimistä, kuparirinkuloista, putkarin teipistä, muovisista putkenosista, tiivisteistä, niistä kaikista sellaisista. Lähtee järki, kiroilee, kiristelee leukaperiä, epäilee liitoksia, kuulee vainoharhaisena tippuvan veden ääntä, käy ylikierroksilla. Sanoo, että jokainen joka tykkää putkihommista, on mielenvikainen. 

Tänään putsattiin lavuaarin hajulukkoa (ja tietysti joku pala meni rikki). Hajulukko luetaan niihin vesijuttuihin. Jännityksellä odotan sitä hetkeä, kun Töllillä viritellään vesipumppu kesäkuntoon. Koska tänään on jo kevät, hetki koittaa hyvin pian.  

Kuvan ateria ei liity tapaukseen.