Sade on haitannut kylvöpuuhia. Joka kerta, kun sade on tauonnut, olemme rynnänneet kaivamaan ja kuokkimaan, päätyen kuitenkin läpimärkinä sisälle. Märkiä vaatteita roikkuu joka tuolissa ja ovenkarmissa. Mutta nyt on siemenet onnellisesti istutettu ja maa mukavan kosteaa! Parrut pikkuruisen ryytimaan ympärillä ehkä helpottavat nyppimistä, saa nähdä. Luulisi tuon kokoisen pläntin kurissa pitäminen onnistuvan myös minulta. Nyt sitten vain odotellaan...
Ryteikön perkuuhommissa ipana löysi risukosta kaikenlaista etanoista emalikippoihin. Jännää puuhaa! Isäntä väsäsi tuoreista koivuista (heh) vihdankin illan saunomista varten ja koivuntuoksuinen löyly viimeistään vakuutti, että nyt on kesä! (Koivuallergikon ei muuten kannata ihan hirveästi vihtoa tähän aikaan vuodesta, varsinkaan jos iho on valmiiksi haavoilla...)
Minä ylitin itseni ulkohuussin kanssa (tiedättehän...) ja palkitsin itse itseni lonkerolla ja Huiluntuhdilla. Kyll on voittaja fiivis!
Mut voi luoja, kuin rakastankaan huhkimista. Ja lastani. Ja miestäni. Ja elämää.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti