Heräsin

Kävipä sillälailla nolosti, että suunnitelmista huolimatta en kärsinyt aamulla krapulasta. Keitin mokat heräsin auringon kanssa. Talven kirkkaus loisti ympärilläni ja peljästyin suuresti.

Valo herätti mökkivapinan, suunnittelukipinän ja haaveiluhingun. Meinasin jo ryhtyä listan kasaamiseen, kunnes muistin, että vanhakin on vielä käyttämättä. On nääs niin ekolookista. Meillä kierrätetään remonttilistatkin, sama lista vuodesta toiseen. Ei kuulkaa kulu bitti.

To do ät tö lli / versio 01.2014

• Eteisen ja tuvan lattioiden maalaus. Ehkä. Joo. Mahdollisesti.
• Muurin ehostus. Kamina.
• Keittiön lastulevykaappien purku ja uusien rakentaminen vanhoista huonekaluista ja hukkalaudasta. Parin päivän tinki?
• Vintin käyttöönotto kesähuoneena, lattioiden tekeminen. Vaatii ehkä vielä toisenkin suunnitteluhetken. 
• Porttiasia. Kasvava pajuportti ja -aita? Pölkkyaita? Kettinkiaita? Merihenkeä sisämaahan, kuivalle maalle?
• Tukkipöydän viimeistely. Kohtuullisen pitkä projekti tämäkin.
• Kesäkeittiö. Kaivoin viime kesänä keittiön lattian pohjaa jo ainakin kaksi neliötä.
• Kasvimaa. Vaikka niitä kuormalavan kauluksia ja pussimultaa, jos ei muuta.
• Maakellarin ehostus. Vanhat romut pois ja kalkkimaalia. Pirtinpöytä ja kynttiläkruunu. LinnanTöllinneidon kellari. Savituopit ja isot hameet.

Kuvat ovat vanhoja, eivätkä liity tapaukseen. Kunhan hifistelin veljen mutteripannulla. 

Kärrin verran

Juuri nyt blogistanian kaikki blogihenkilöt henkistyvät siivoamalla sata tavaraa uudelleen kiertoon. Sata pois ja yksi tilalle. Vai miten se nyt meni.

Blogeilla on minuun samanlainen vaikutus kuin Aamulehden iloisilla, joka vuotisilla "pakkasilla tuuletetaan petivaatteista pölypunkit"  ja "nyt on aika pestä kodin ikkunat, näin onnistut" -artikkeleilla. Viittaan niille kintaalla. Kunnes alitajunnan huono ihminen -jyskytys tai puhdas vitutus käy kestämättömäksi. Ja sitten painetaan peräsuoli pitkällä. Koska ei kai kukaan jaksa törkyjä montaa päivää tökkiä.

Raivopäissäni en huomannut laskea yksittäisiä tavaroita. Olen kuitenkin vahvasti sitä mieltä, että kamaa on lähtenyt yhden tarjoilukärryn verran. Samalla löysin kadonneet joulukorttitarpeet ja  joulukoristeet. Metrin verran lautasliinojakin riittänee hetkeksi.

Kärräin on kirpputorilta, tietenkin. Maalasin upeat puujäljitelmätasot liitutaulumaalilla. Miksi, sitä en tiedä. Kärrystä kuuluu sama ääni kuin eräässä mainoksessa tässä taannoin. Mietittyä paikkaahan kärrille ei ole. Yritin ehdottaa uuden sohvan hankintaa, jotta kärri pääsisi arvoiselleen paikalle sivupöydäksi.

Vaan eipä taas arvosteta selviä visioita.

Uutta

Muikkunen sanoi, että häntä kyllästyttää, kun joka vuosi on samanmallinen talo samanmoisilla koristeilla. Mulla sama. Kämppä pysyy samanmallisena, vaikka pidennetty ruokapöytä, joulukuusi ja yksi uusi asukas saavat neliöt tuntumaan päivä päivältä pienemmiltä. Jotain on tehtävä, hyvin pian. Taivaalta ei satanut toiveista huolimatta timantteja, joten on tyydyttävä maltillisiin muutoksiin. Nakertelen kynsinauhani verille tässä tuumaillessani: mitä, mihin, millä rahalla. Olen selvästi planeettaenergioiden puristuksessa Marsin, Merkuriuksen ja Auringon aktivoidessa Pluton ja Uranuksen neliötä. Luin Astro.fiistä.

Veljen saapuminen talouden maitovahvuuteen on tosin tuonut mukanaan jo yllättäviä sisustuksellisia uudistuksia. Veli rapistelee silmäpussejaan ja hihittelee mennessään. Maitopurkissa, hammastahnassa, perhevalokuvissa, koriste-esineissä. Niitä on kaikkialla. Olo on kuin Big Brother -talossa.

I'll be watching you. Tänäkin vuonna. Lupaan.

Päivitys

Päivitelläänpä nyt kaikki kerralla. Kylläpä on syöty. Kylläpä on mustaa. Kylläpä on sadetta. Kylläpä pukkikin oli kiireinen. Kylläpä on kynttilöitäkin poltettu. Kylläpä on nysvätty kotona.

Vaihdetaan paljon käytetyt päivitykset uuden vuoden toivotuksiin. Halvalla. Kaupanpäällisiksi puoli kiloa lähes käyttämättömiä joulukuusen neulasia.

Kylläpä.

Kirpparikierrosta, vierailua Töllillä, venyviä aamuja, lautapelejä. Huominen töihinpaluu ei harmita yhtään.

Eipä.

PS. Bongasin blogistin kirpalla. Oli pöytää katselemassa, pojalle kuulemma. Kekä arvaa, kenet bongasin?

Voi Jamie, minkä teit

Jumalauta, Jamie*). Kauan olen sinusta pitänyt. Olen hivellyt muotojasi ihaillen. Olet palvellut alttiisti, paistanut pannupizzatkin väsymättä. Nyt sinä pieni perkele pilasit lauantaini. Minulla oli nälkä, tajuatko. Tuijotin sinua otsa kiinni uuninluukun kahvassa. Odotin nääntymäisilläni. Koskaan et ole tehnyt minulle näin.

Haista paska, Jamie. Katso, miten Scanpan homman hoisi.

Jamie, rest in sulattamo.


*) Taloudessamme asuva asunut paistinpannu. Puhuteltiin Jamiena. Se oikea Jamie on edelleen tervetullut. Enitaim.

Joulumenu ja perinteet

LOUNAS

Tarjoillaan tarkassa synkronissa joulurauhan julistuksen kanssa. Puuro on oltava syötynä tasan kello 12. Patpattavien nahkarukkastaputuksien ja Porilaisten marssin jälkeen juodaan kahvit.
~

Riisipuuro
Joka vuosi on ostettava pussillinen puuroriisiä, vaikka viimevuotiset lojuvat edelleen laatikon perukoilla.

Luumuinen juhannuskakku 
Töllin juhannuskakku jouluisena. Viime vuoden kokeilu, aineksia klassikoksi.


~

 

ILLALLINEN 

Yleensä nautitaan kolmen-neljän aikaan iltapäivällä. Tänä vuonna hieman myöhemmin, koska Mies on töissä. Joulun kohokohta, ehdottomasti.

~

Mustatorvisienikeitto
Alkukeitto ilmestyi menuun muutama vuosi sitten. En osaisi olla enää ilman. Alun keitto ja salaatti pelastavat loppuillan, kun ihminen ei osaa syödä kohtuudella.  
~ 
Lohicarpacciosalaatti
Useampi vuosi sitten joulupöytään saapunut, ensimmäisestä kokeilusta vakituiseksi.

Hyydytetty kylmäsavulohikakku
Synttäreille pari vuotta sitten testattu, loistokkaaksi havaittu. Erinomainen myös yösyömiseen, kun mieli halajaa "vähän jotain pientä suolaista".

Töllin jogurttisilakat
Jos on silakoita, on jogurttisilakoita. Resepti vaihtelee, vannon aina kirjoittavani ylös. Vieläkään vannomisista ei ole kirjallisia todisteita.
Rosolli
Ainahan tätä kai on oltava. Mies syö. Minä söin seitsemän ikäisenä, enkä ole vieläkään päässyt yli lapsuuteni suurimmasta huijauksesta. Vaaleanpunaista kermavaahtoa... Kostoksi Saarioisten äidit tekevät meidän rosollit.

Metsäsienisalaatti
Suolasieniä, kermaviiliä ja keltasipulia. Tänä vuonna suolasienisaaliini oli naurettava. Kauppahallissa katselin himoiten suolattuja haaparouskuja, 18 euroa / kilo. Siis 18 euroa halvimmillaan. Huh huh. Lapsuuden perinneherkku. Lanttulaatikon paras kaveri.

Kirjolohenmäti
Sekoitetaan smetanan ja keltasipulin kanssa. Odotan klassikkohetkeä, jolloin Veli tuijottaa kaukaisuuteen keskittyneesti ja poksauttelee etuhampailla mätipallukoita yksi kerrallaan.

Venäläiset suolakurkut
Suolaisen, makean ja viileän rasvaisuuden suloinen liitto. Kuulunut joulupöytään lapsuudesta asti. Muistan, kun Mies maistoi epäillen ensi kertaa. Siitä on 17 vuotta. 
~ 

Kokeilevan keittiön peunalaatikko
En osaa valmistaa. En pysty suhtautumaan rakkaudella ruokaan, josta en pidä lainkaan. Toisina vuosina intoudun kokeilemaan, toisina vuosina Mies pelastaa herkkunsa ja ostaa valmiina lounaspaikastaan. Muikkusella meni pitkään, että "peuna" vaihtui perunaksi.

Even lanttulaatikko
Tämän osaan. Joka vuosi hämmästelen sitä, kuinka helposti onnistun täydellisesti. Joka vuosi mietin, koska varmuus vaihtuu katastrofiksi. Eniten pelkään tikkuisia lanttuja. Voisin syödä mielin määrin, jos maha kestäisi. 

Uunijuurekset
Vielä harkinnassa. Jotain hunajaista, paahdettua... porkkanaa, lanttua, punajuurta... kenties rosmariinia... Mies ihmettelee punajuuripakkomiellettäni. "Mutku mä haluaisin jotain punajuuresta."

Anjan murea lihakasti

Miehen mummun joulupöydästä meille siirtynyt herkku. Palapaisti, joka haudutetaan pitkään, rikkoutumispisteeseen. Liemen jäähdytyksen ja rasvan kuorimisen jälkeen kastikkeelle annetaan kevyt vehnäjauhosuurustus ja palautetaan lihat. Mies kuorruttaa laatikkoannoksensa kastikkeella.

Kinkku

Joka vuosi hoen kaupassa: "Tuoresuolattu juhlakinkku potkalla, tuoresuolattu juhlakinkku potkalla... vai oliko se sittenkin harmaasuolattu juhlakinkku... potka vai luu... ei pakaste..." Pyörin kinkkualtailla ja etsin sitä oikeaa vähintään vartin. Taputtelen ja kääntelen. Olen se ärsyttävä päättämätön kinkuntökkijä. Ostan kinkun sieltä, missä kauppias on tajunnut tuoda muovipusseja kinkkualtaan viereen.

Mies vaatii, että kinkku paistetaan yöllä, koska kinkku on aina paistettu yöllä. Mies vannoo vahtivansa. Aattoöisin nukun koiranunta ja pomppaan kurkkimaan tirisevää possua. Viideltä aamulla paistomittari piippaa, Mies ei herää siihen. Sivelen kuorrutesinapin kaksin käsin hartaudella.

 

~ 

Karsin listaa viime vuodesta. Nyt selaan kirjoja himokkaasti ja etsin sitä jotain. Vuoden tulokasta, unohtumatonta herkkua, tulevaa klassikkoa. Ehkä jotain pientä ja raikasta. Missä piileksit?

Piparkakkutalo syödään vasta uudenvuodenaattona tinahommien lomassa. Ei poikkeuksia.

PS. Eilen taisi olla se joulukorttipäivä. Jäi tekemättä. Jäi postittamatta. Hou hou. 
PPS. Lähdin töistä työkengillä. Ensi viikko vielä täyttä hulinaa, melkein pelottaa.

Niin joulua että

Ikealaiset pahvinumerot kynttilänjaloissa. Elämäni ensimmäinen adventikko. Jos maalaa jättikävyn akryliväreillä vihreäksi, niin voiko sen laskea jouluaskarteluksi? Mielestäni voi. Sitä on niin laitettu joulua, että. 

Kolmihaaraiset kynttilänjalat ovat löytöjä kirpparilta. Ensin löytyi yksi ja muutaman päivän kuluttua kaksi lisää. Tuhlasin turhuuksiin järkyttävät viisi euroa. Jalat ovat inanan pikkiliikkiset, kynttilät ovat siis enkelikellokynttilöitä. Vihreässä kynttiläpaketissa oli enemmän kuin punaisessa. Vihreä maksoi huomattavasti vähemmän kuin punainen. Kuva palavasta kynttilästä kertonee miksi. Kyllä jurppii.

Olen raapimassa steariinia ja muistelemassa viikonlopun valoa. Pai.

Sivullinen uhri

Itsenäisyyspäivän jälkimainingeissa kukka-asetelmia.

Olen (melkein) sivullinen uhri. Luonnossa on lääniä vaikka kuinka, sammaltupsuakin toinen toisensa perään. Kyllä fiksujen hämähäkkien pitäisi tajuta pysyä pois blogistin kukka-asetelmien raaka-aineista. Ettei tarvi tulla toisten paidoille ja pöydille hyppimään. Yhdentoista hämähäkin rynnäkkö on aivan liioiteltua. Täällä ollaan kuitenkin vain rauhaa ja solidaarisuutta julistamassa. Sitten käy näin. Itkuhuutoa ja kirkumista. Tämän täytyy loppua.

Ikävästä välikohtauksesta huolimatta olen oikein kovasti onnellinen kukka-asetelmistani. Kaikki blogikliseet samassa purkissa. On kolmen kilon säilyketölkkiä (kaverin työpaikan roskiksesta), ohutta korkkilevyä (työpaikan roskiksesta), saumakohdassa mustaa silkkinauhaa, jouluruusua (Lidlistä vitosella), sammalta (omalta tontilta), pronssimaalattuja käpyjä (ollut pöytäkoristeena 8 vuotta sitten kahvitilaisuudessa) ja ruosteisia kulkusia (Löytöliiteristä eurolla toissa vuonna). Kylkeen olisin liimannut tuohitähden, mutta sammaleessa oli jo tarpeeksi luontoa kestettäväksi.

1) Hämähäkkejä ei vahingoitettu kuvauksissa.
2) Ei saa nauraa, mutta kumminkin. Anarkisti-Markoa siteeraan vielä tulevaisuudessakin.

Kun Mieskin kehuu

Sisältää tuotesijoittelua. Ei maksettu mainos, eikä blogiyhteistyö. Muille epäileville tuomaille.

Olen ollut sifonetisti. Reikärätti kuivuu nopeasti, eikä ole niin limainen kuin Wettex. Sifonetistina valitsin uuden paketin vallitsevan sisustusvärityksen mukaan ja intouduin Special Editioneista. Minulla on ollut taannoin myös virkattu bamburätti. Vaikka kuinka tahdoin olla rättihippi, ei virkattu rääsy vakuuttanut millään tavoin. Vähin äänin piilotin ekorättini kaapin perukoille. Yäk. Ällöttävä ja käyttökelvoton.

Vannoutuneena sifonetistina pohdin pitkään uuden hippirätin hankkimista. Klikkasin ostoskoriin, suljin selaimen. Klikkasin ostoskoriin, suljin selaimen. En halunnut pettyä. 

Tässä taannoin heikkona hetkenäni tein tilauksen loppuun asti. Erittäin epäilevin mielin. Kannatuksen vuoksi, jos ei muuten. Onhan ne nättejä ja hauskoja, mutta.

Mutta jumankaut kuulkaa. Rättihän on toimiva! Sillä pystyy oikeasti pyyhkimään, hinkaamaan ja jynssäämään. Siinä on hyvä käsituntuma. Se on paksu, muttei kömpelö. Se ei ole limainen. Se imee paremmin kuin norsujen imutaskut. Se ei haise, vaikka oli ollut päivän maitolastissa. (Muikkunen oli siivonnut muro-onnettomuutensa jälkiä.) Nakkasin Sifonettini roskiin ja viikkasin lempirievun hanan päälle muina naisina. Jäin odottamaan Miehen täystyrmäystä rättiuudistukseen. Kommentti tuli pyytämättä: "Onks tää muuten rätti? Tää om meinaa hyvä, mistä sää tämmösen."

Susannan Työhuoneeltahan minä.

Kui helvetin taval sitä voi oikke rakasta rätei ja lumpui. Fiiliksissä.

Valoa ihmiselle, joka pimeydessä pukeutuu

Siinä oli tahmea ristalli poikineen. Sille tuli hintaa pari kymppiä. Se tarttui mukaan aivan väkisin Fidan puolihintapäiviltä. Harakka, mikä harakka. Siinä oli ylimääräisiä härpättimiä ja liian pitkä kettinki. Se oli jotenkin liian kaikkea. Mattamustaa suhua myrskytuulessa ja kylpyhuoneessa (en osaa päättää, kumpi oli paskempi idea), rautasahaa ja Fairya. Neljä hyvävaloista energiansäästölamppua. Lumen-arvoista en tiedä, mutta nyt eteisessä näkee. Näkee sukkien värin. Näkee käsveskan sisällön. Näkee vaikka nyppiä kulmakarvat. Diy kirkasvalolamppu. Kuvat antavat ymmärtää aivan toisin. Se ei ole valaisimen vika, vaan valon kuvaajan.

Heitin vesilintua halogenilamppuja urakalla poksauttelevalla valaisimella. Tai olisin heittänyt, jollei olisi niin ällökylmäyäktalvi, että joutsenetkin jäätyy kiinni. Valoistaan.

Miehen työreissu Kuusamoon peruuntui. En pysty sanomaan Kuusamoa ilman sitä tiettyä nuottia. Kuu-samo. 

Enää 19 vuorokautta siihen, että päivä pitenee.