perjantai 28. elokuuta 2015

Varma

Kappas. Kesälomat oli ja meni. Hyvä kesä. Joku sanoi, että on sadellut. En huomannut.

Olen kärsinyt käynnistymisvaikeuksista. Aamut ovat olleet jäykkiä. Tuska ylösnousemisesta on ollut toisinaan jopa niin kova, että harkitsin vakavasti nukkumisesta luopumista. Aina hoetaan, että ensimmäinen askel on vaikein. Totta kuin vesirotta. Atrian jauhomakkaralla ja sormillani on ollut hetkittäin hämmentävä yhdennäköisyys. Olenkin joutunut pitäytymään grillimakkaroista, etten olisi epähuomiossa haukannut sormiani. Luulen, että itsenä syöminen on rikollista. Ja sellissä ylösnousemus on luultavasti vielä ikävämpää kuin kotona.  

Olen tyynnytellyt itseäni, että tällaista tämä toisinaan on. Elämä. Että on vaihe.

Tiistaina reumatologi antoi vaiheelle nimen. Varma nivelreuma. Olen huojentunut, että elämässäni on jotain varmaa. Kylläpä tuntuu turvalliselta.

Hain apteekista ripakopallisen lääkkeitä. Ostin dosetin (!!). Luin ensimmäisen paketin haittavaikutukset. Nyt tiedän, että jos alan epätavallisesti vuotamaan verta ja vaivun tajuttomuuteen, otan välittömästi yhteyttä lääkäriin.  Saatan olla ärtynyt, minulla voi olla häiriöitä puheen ymmärtämisessä ja tuottamisessa ja saatan vaipua horrostilaan. (Huomaanko eroa tavalliseen päivään?)

En uskaltanut lukea kaikkia selosteita, mutta olen kuullut kortisonin piristävän. Odotan sitä.

Kunhan tulehdukset rauhoittuvat, minun täytyy pumpata itselleni muskeleita. Että on sitten reservissä lihaksia, jotka saavat surkastua seuraavassa aktiivivaiheessa. Tirsk. Lohdullista. 


9 kommenttia:

  1. No voi nyt fak!
    Dosetti. Ei kai?
    Tsemp <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. No nii-i! Dosetti! Nyt jo naurattaa. Lievästi vanhentunut olo. Parasta ennen meni jo. Mutta onhan tuo yleinen sairaus. Niinku mää ja muut kuuskymppiset.

      Poista
  2. No voihan suti. Ja mä luulin olevani vanaha natina (ilman sutinata) mutta olo nuortu just kummasti. Ihan melkein muistin muuten tänään ottaa pillerinpuolikkaanikin ilman dose(n)ttia...taitaa olla myöhästä tältä päivältä, vai? Mitä sit jos muisti vähän prakaa...makkara olo muutenkin. Ei siis nakki.

    VastaaPoista
  3. Tervetuloa dosettikerhoon :) Mulla ollut jo toistakymmentä vuotta ja niin vaan on siihen ajatukseen tottunut, ja dosetista en luopuisi! Mutta paska nakki toi reuma kuitenkin. Elämä on. Onneksi on lääkkeitä (joita laittaa dosettiin).

    VastaaPoista
  4. Voi hitoke. Tsemppiä dosetti-elämään.

    VastaaPoista
  5. Tsemiä!! Vaiheessa olo on rankkaa, kun asiat leijuvat epämääräisinä ja heittävät herkästi huolen taivaisiin. Tiedon saanti ja varmistuminen antavat kummasti suuntaa ja rauhoittavat. Toivon syksyysi sisua ja lempeitä aamuja. Ja pidäthän huumoristasi kiinni, se on mieletön voimavara♥

    VastaaPoista
  6. Voi paska. :(

    Toisaalta, onhan se hyvä, että on varmuus. Minäkin toivoin, että minun kummalliset oireeni olisivat selittyneet vaihdevuosien alkamisella tai kilpirauhastoiminnalla, mutta kun ei.

    VastaaPoista
  7. Mis sie oot! Kirjoita jotain, koska minulla on blokki.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mulla on pahemman laatuinen blokki. Viikoittain melkein pääsen siitä yli. Nyt olen jo ihan kintaalla. Solmu on aukeamassa. On ollut välitila. Tila, jossa kaikki tapahtuu. Mun on ikävä. Myönnän.

      Poista

LinkWithin

Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...