sunnuntai 22. syyskuuta 2013

Lahja


Pääsin taas päivittämään sivupalkin numeroa. En koe ikäkriisiä, mutta 36 on paljon enemmän kuin 35.

Synttärilahjaksi sain tuolin eräänlaista tuolifetissiä sairastavalta. (Hän nimeää tuolinsa: on Veikkoa ja Klaaraa.) Ymmärrän kyllä, tuoli on aina tuoli. Ihminen tarvitsee tuoleja. Vaikka kaikenlaiset tuolit ovat hyväksi ihmiselle, ovat juuri tietynlaiset tuolit luonnollisesti enemmän kuin toiset. Kuten tämä Lahja. Minulle kun on kulkeutunut pöytäryhmä, jossa on juuri tietynlaiset tuolit. Tuolit, joilla on erityinen paikka sydämessäni. Hieman mahtailevat, vähän kömpelöt, sirosti massiiviset. Viitattakoon heihin sanalla Perintö.

Lahja on kulkenut omia polkujaan. Tuntemattomat ovat Lahjan tiet. Lahja ei kuitenkaan enää mahtunut jonkun elämään ja päätyi Fidalle. Fidalla hintalappuun oli rustattu "wanha tuoli". (Tässä kohtaa haluaisin mainita, että tuoli on 70-luvulta, eikä sitä mielestäni pidä kategorisoida vanhaksi, saati wanhaksi. Olemmehan vielä melko nuoria. Enkä siis pode ikäkriisiä.) Lahjalle oli käynyt tismalleen samanlainen onnettomuus kuin yhdelle meillä asuvista tuoleista. Ilmeisesti kohtalokas tapaturma on käynyt tuolin kaaduttua: ylimmästä poikkipuusta on haljennut pala. Lahjan ylin poikkipuu on liimattu yhtälailla kömpelösti kuin Perinnön. Onnellista on se, että Lahja ei tässä joukossa tunne itseään vähäpätöisemmäksi. Eletty elämä näkyy, mutta ei pahasti. Lahja on kuitenkin alkuperäisasussaan. Ilman uusia täytteitä tai pakkeleita.

PS. Tekisi mieli taas selitellä blogin hiljaiseloa, mutta en taida. Tässä nyt vaan olevinaan kaikenlaista. Maalasin purkin kansia tehdäkseni edes jotain. Ehkä myös siksi, että löysin suhumaalin hiuslakkapurkin vierestä.


17 kommenttia:

  1. Hienosti Lahja Perintöjen viereen näyttää sopeutuvan;)
    Upeaa syyssunnuntaita Töllin väelle!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos, kiitos! Jännä ilma: kirpeän kuulas, aurinkoa ja sateen ropinaa. Sataankaarikin!

      Poista
  2. Mä onneks nimeän vain sohvia. Tai siis yhden niistä :)

    On se hyvä ettet jonain kauniina aamuna suihkauttanut keltaista suhua hiuksiin...herää kymysys miksi se oli niinkin vaarallisessa paikassa kuin hiuslakan vieressä??

    Lahja on ollut erinomainen lahja, luulen - mutta eiks ne kaveritkin tarvis nimen? Virtaset? Von Virtaset??

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tuota minäkin ihmettelen. Jossain kohtaa sen sinne olen tuupannut, syytä en tiedä. Suhu kuin suhu? :D Onneksi purkki on paljon paksumpi kuin lakka.

      Ei kai nyt sentään Virtanen? Josko vaikka Mikot? Mikko I, Mikko II, Mikko III, Mikko IV?

      Poista
  3. Lahja passaa Perintöjen seuraan mainiosti. En ole vielä ymmärtänyt huonekaluja nimetä, vaikka meidän puutarhan eri osat onkin nimetty.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Meillä on kyllä suuri osa leluistakin nimetty. :D

      Teidän nimet on just huippuja!

      Poista
  4. 36 on hitusen verran enemmän kuin 35, mutta huomattavasti vähemmän kuin 48 :D. Paljon onnea nuoruudesta !!!
    (Huvittaa tuo oman ikäsi vertaus wanhaan, kun justiin itse jouduin miettimään, olenko oikeasti jo antiikkia niinkuin Habitaren antiikkiosastolla myynnissä ollut matkalaukku, joka on kanssani samanikäinen :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitokset! Ihanaa olla nuori! (Mjoo... ehkä vähän liiottelua, mutta kuitenkin...)

      Vai että antiikkia! Huh.

      Poista
  5. Onneksi olkoon! Ja kyllä ei, 70-luvulta peräisin oleva ei ole wanha vaan porskuttaa elämänsä keväässä! (Porskuttaa. Ihan varmasti. Joohan.)

    Kauniita kuvia!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos, kiitos! Sovittasko, että ei nyt ihan keväässä? Mä en erityisemmin tykkää keväästä. Jos nyt elää elämänsä keväässä, se tarkoittaa sitä, että armoton valo paljastaa KAIKEN ja joka paikka (!!) on pölyssä. Jos siinä juhannuksen tienoolla?

      Poista
    2. Sovitaan näin: elämme elämän juhannusta. Ekat muuttolinnut on siis jo lähteneet sinne, mistä tulivatkin, mutta vielä on lintuja jäljellä. :-D

      Poista
  6. Mä jo aattelinkin, että etkö sä ikinä vanhene. Tai ainakin must tuntuu, että koko blogihistoriamme ajan oot ollu kolmeviis. Tai sit mä kiinnitän näihin asioihin just näin paljon huomiota... Who cares - onnee silti ihan sikana ;)

    Keltaiseksi suhumaalattu kuontalo olis saattanut piristää päivää ihan kivasti, vai mitä?

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Oon mää ollu 33 ja kolkeetneljäkin. Iha varamana oon!

      Hiuskuontalo ois sit niinku sävy sävyyn saappaitten kanssa. Sävy sävyynhän on aina kiva. Tuleehan siitäkin aika tönkkö, kun sitä suihkis. Toimis siis lakkanakin ihan helposti. Ei pöllömpää.

      Joskus ja jouluna käyn kurkkiin sunkin blogia, mutta jää kommentoimatta hävyttömän usein (vai aina). Melkein ikävä.

      Poista
  7. Rouva Lahja on ehkä täydellisin tuoli, minkä pystyin sulle hankkimaan. Ei ehkä ihan usein tule vastaan juuri tuohon Perintöön kuuluvaa tuolia. ;D

    Toi ikä, no joo. Ei tunnu missään vielä 36. 47 vasta on jotain. Suunnittelen jo viiskymppisiäni. Sä olet kutsuttu.
    Huomenna hessaillaan syrjäisessä rannikkokaupungissa. Laita lämmintä päälle, täti käskee.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Nyt vasta tajusin, että olen rouva numero 47. Eiii, en halua. Nyt se varmaan jäi verkkokalvoille ikuisesti ja tärykälvoillekin. Jaiks.

      Poista

LinkWithin

Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...