Urpo seisoo kalliokummulla kaverinaan pyöreä kivi. Kivi ei ole kovin sosiaalinen, mutta rehti ystävä ja vaikenee kuin kallio. Kaksi viikkoa sitten päästäinen kävi nuuhkimassa Urpon varpaita.
Viikko sitten Urpo joutui osaiseksi hurjaan onnettomuuteen. Onni oli kuitenkin matkassa (ja osapuolisena onnettomuudessa) ja tapauksesta selvittiin parran katkeamisella. Ei muuten kasva takaisin. Urpo ei kuitenkaan kiukuttele, ei ainakaan kovaäänisesti. Nähtäväksi jää kerääkö Urpo kaiken kiukun vain syvälle sisimpäänsä.
Luulen että juuri tämä blogimerkintä johti siihen, että näin unta puutarhatontuista. Ja niitä oli paljon siinä unessa! Melkein meni painajaisen puolelle.
VastaaPoistaMahtava projekti teillä. :]