Bikinikunto

Päivä 126
Mahtavaa! Aurinkoloma varattu. Hienosti aikaa laihduttaa, kiinteyttää, tulla rantojen jumalattareksi.

Päivä 90
Hyvin aikaa. Tästä se lähtee. Ihan just.

Päivä 62
Nyt kunnon rutistus. Tiukka aloitus Nutraamalla. Jatkossa kevyttä linjaa, paljon urheilua.

Päivä 25
Joulukin meni. Tulipa syötyä. Tilanne ei ole kuitenkaan katastrofaalinen, aikaa on. Taidan ostaa Nutriletin 5 päivän paastopaketin.

Päivä 12
Helvetti. No, aloitan huomenna kaalisoppapaaston.

Päivä 7
Mihin piruun nämä päivät katoavat. Huomenna en syö enää mitään. Viikossa ehtii lähteä hyvin nesteet ja pahimmat pullotukset. Ainakin nilkoista.

Päivä 3
Kappas, löysin itseni Raxista mättämästä kuin viimeistä päivää. (Jätän jäätelön syömättä.)

Päivä 2
Tarkistan bikinikunnon. Juu, ehjät ovat.

11 vastausta

Sain Saraheinältä puutarha-aiheisen haasteen, kiitos! Mutta puutarha? Jaa mulla vai? Onhan sitä pientä pihaa kaupungissa ja Töllillä, mutta että puutarha... Ainakin yritystä on. Vähän jännittää, mitä viime kesäiset tonkimiset Töllillä näkyvät tänä kesänä. 

1. Puutarhaihmisissä tuntuu olevan eniten maamerkkeihin kuuluvia. Oletko sinä horoskoopiltasi kauris, härkä tai neitsyt?
Olen. Neitsyt. Hämmentävää. 

2. Oletko saanut puutarha-alan koulutusta kurssin tms merkeissä?
En. Voisin tykätä.

3. Onko kukkapenkissäsi luonnonkasveja?
On. Vuohenputkea, voikukkaa, rönsyleinikkiä... No, Töllillä on kieloa, kaupungissa sinivuokkoa. Sammalta saa minun puolestani tulla mihin vain. Siihen nurmikkoonkin.

4. Oletko aamu- vai iltaihminen?
Aamu.

5. Oliko sinulla lapsena lempinimeä?
Oli. Eve taitaa olla sitkein.

6. Tykkäätkö hiihtää, luistella?
Tykkään. Muutama päivä sitten vedin hiihtolenkin veren maku suussa, vaikka piti aloitella rauhallisesti. Täysillä tai ei ollenkaan.

7.  Jos muuttaisit ulkomaille, minne lähtisit?
Meillä on Miehen kanssa sopimus, että sitten kun rikastumme äkillisesti, muutamma ensin Espanjaan Kataloniaan ja sieltä Pohjois-Italiaan. Kokemuksiemme perusteella päätämme loppusijoituspaikkamme.

8. Risteily, rantaloma, kaupunkiloma vai omatoimimatka kaukomaille?
Kaupunkiloma ehdottomasti. Viikon päästä lähdemme rantalomalle. Pelkkä ajatuskin kauhistuttaa, mutta mitäpä ei lapsensa eteen tekisi. Löysin bikinit, pilkulliset. Ai kamala.

9. Mihin olit viimekesänä tyytyväisin puutarhassasi?
Tölli: Kallion esiinkaivamiseen: mitä enemmän, sitä parempi. Pioni ilmeisesti selvisi hengissä siirrosta aloittelijan tuurilla.
Kaupunki: Kesäkukat rehottivat pyhästä hengestä.

10. Lempipuusi?
Mäntykangas rauhoittaa ja on ehdottomasti kaunein maisema, mitä tiedän. Yksittäisenä puunakin männyssä  on jotain todella viehättävää. Töllillä on pihassa iiiiiso mänty, enkä haluaisi siitä luopua, vaikka jokainen myrsky jännittää.

11. Mikä sai sinut tänään hymyilemään? 
Nukuin hyvin, tänään hymyilyttää kaikki.

Napatkaa ihmiset mukaanne Saraheinän kysymykset. Minä ryhdyn nyt siivoushommiin.

Plussalla

Että mua niin riepoo.

- Oivariini-paketit. Jokaisen paketin kansi on ensimmäisen käytön jälkeen säpäleinä. Kun rikkoutuneen paketin nappaa kaapista huolimattomasti, jää käteen vain riekaleina oleva kansi ja paketti sisältöineen lentelee pitkin kämppää. Jos ei ole tarpeeksi nopea, syöksyy koira lipomaan pakettia onnesta ymmyrkäisenä. Salaliittoteoriani on, että Valio tekee tämän tahallaan. Oivariinin kulutus on moninkertaistunut taloudessamme.

- Anni. Pitkän odotuksen jälkeen saamme Jaajon takaisin. Ihanaa! Korvani eivät tosin kestä Annin kimitystä, ja kaikki on pilalla.

- Talvi + toppavaatteet + sovituskoppi + bikinit. No, tätä ei tarvi selitellä.


Että mua niin hykerryttää.

+ Bussi. Olen tajunnut bussimatkailun onnen. Kun muut raapivat ikiroutaisia autojaan, minä pompsottelen pysäkille ja nousen valmiiksi lämmitettyyn autoon. Ei lopu bensa, ei lopu tuulilasinpesuneste, ei lennä rapa. Yllättävän paljon tuttujakin näkee heti aamutuimaan.

+ Asiakaspalvelu. Sain tänään oivallista asiakaspalvelua, vieläpä vain vähän ennen sulkemisaikaa. Lielahden Sportia Pekka osaa hommansa.

+ Sivupisnes. Neuvotteluja freenlancer-kirjoitushommista. Jännittää, hykerryttää. Kaikkea on kokeiltava. Tulta päin, sano eukko lumessa.

+ Kevät. Käytännöllisesti katsoen kesä on ihan nurkan takana.

+ Uusi hiiri. Vanha vaurioitui tapaturmaisesti kuukausia sitten. Etusorminappula ja rulla olivat osittain jumittuneet, mikä on aiheuttanut yllättävää etusormilihaksen kasvua. Uusi hiiri niksuttelee ja rullailee lähes kitkattomasti. Manuaalissa oli jopa ohjeet laitteiden "parittamiseen". Eläköön Google Translate. Tirsk. 

+ Loma. 22 yötä. Valo! Odota, tulen ihan pian! 

Plussalla. Turtolan Citymarket on tosin ruvennut riepomaan oikein todella, eikä Plussa-kortilla ole enää mitään tekoa. Pitäköön tunkkinsa.

Hyvää joulua!

Hyvää joulua!

Tämä tuli niin kovin äkkiä ja yllättäen. Kaikki tarpeellinen on kuitenkin. Nää mun miehet. Ja ruoka.

Työ

Ihana työmaanantai. Energiaa, työpäivän jälkeenkin. Mahtava työfiilis. Työaurinko paistoi koko päivän, vaikka työkäytävä oli työpimeä poistuessani. Minulla on työhuone, työsähköposti, työavaimet, työkahvikuppi, työelämä. Huomenna nyökin asialliset työhuomenet ja syön työmandariineja työkahvitunnilla.  

Olisin voinut laittaa jokaisen lauseen perään huutomerkin, mutta se nyt olisi ollut jo liioittelua.

Toistaiseksi levollinen

En ehtinyt kiukuttelemaan mustuudesta ja kurasta. En ehtinyt kiukuttelemaan kaameasta lumimyrskystä. Nyt täytyy äkkiä kiukutella yllättävästä kylmyydestä. -17°C, tuuli 4 m/s. Hyi kuinka kylmää, kiu kiu kiu kiu kiu.

Olen syönyt piparkakkutalon koristeet kolme kertaa. Pitkä rakennusprojekti.

Olen silittänyt vaatteet huomiseksi ja nyppinyt kulmakarvat. Aloitan työt 13 tunnin ja 14 minuutin kuluttua. Olen valinnut työkahvikuppini ja pakannut sen laukkuun todistusten seuraksi. Olo on epätodellisen levollinen. Vakituinen työpaikka. Ensimmäisen kerran elämässäni työsopimuksessa lukee "toistaiseksi". Olkoon se uuden tunnisteen arvoinen asia.

Olen kutsunut ruokavieraita jouluksi, vaikka en ole antanut ajatustakaan menyylle. Sain viriteltyä uudet ulkovalot omenapuuhun. Ostin kulkusia sarviin (tsihihihiii~). Tulee kai se joulu ilman joulukalenteriakin.

~
2010 joulukalenteri: MiETi
2011 joulukalenteri: ME
~

PS. Kaikki myyjäistuotteet menivät kaupaksi. Jok'ikinen hiirikin.

Uusia kokemuksia

Joulu lähestyy. Joulun lähestyminen tarkoittaa raa'an piparitaikinan ja askartelujätteen syömistä. (Kun tarkemmin ajattelen, niin kaikki juhla ja ei-niin-juhlapyhät tarkoittavat minulla syömistä.)

Olen elämäni ensimmäistä kertaa koulun joulumyyjäisiin leipova ja askarteleva äiti. En tiedä yhtään, mikä myyjäisissä myy, mitä siellä ylipäätään myydään tai mihin hintaan. Kuuleman mukaan joululaatikot viedään käsistä. Hämmentävää. Minulla ei ole käynyt mielessäkään ostaa joululaatikoita marraskuussa koulun myyjäisistä. Mjoo. Lauantain jälkeen olen taas paljon viisaampi.

Kokeellisesti ajattelin kantaa korteni kekoon Minnan pähkinähiirillä (näitähän on myyty jo 90-luvulla) ja suklaamuffinsseilla (oho, onpa tuore idea). Jos hiiret eivät myy, kuusessa on tänä vuonna 47 hiirtä. Jos muffinssit eivät myy, tiedän mitä teen seuraavat pari viikkoa.

Kaikessa tässä jouluintoilussani (= harkitsin jo vakavasti jouluvalojen ripustamista) päätin veivata elämäni ensimmäisen piparitaikinan. Kyllä, olen 35, enkä ole koskaan tehnyt itse piparitaikinaa. Nyt tiedän, miksi.

1) Vuorokauden odottelu taikinan tekeytymisessä on ollut aivan liian pitkä aika. 
2) Kotitekoinen taikina on järjettömän hyvää. Siis raakana.
3) Taikina käyttäytyy uunissa täysin holtittomasti. Ei toivoakaan täsmällisistä pipareista. En ehkä kestä tätä.
4) Piparit jäävät melko pehmeiksi. Siis häh?

Kai tässä jotain jouluhässäkkää pitäisi saada aikaan, kun kerran muutkin.
Kävin hakemassa piparkakkutaloa varten turvallisen Sunnuntai-taikinan pakastealtaasta, 2,80 €/kg.     
~
PS. Mahtaviin lumiukkopipareihin törmäsin Pionilaaksosssa. Pallukkana Töllillä on valkoinen toffeepallo ja nenänä pala nallekarkkia.

Kirpparilöytöjä

Olin 20 minuuttia etuajassa. Astelin tiskille tyynen määrätietoisena, kuulin nahkakenkieni (Janita, 4 euroa) naisellisen kopinan puulattialla. Tilasin ja vaihdoin höpönpöpöt baarimikon kanssa. Valitsin pöydän ikkunan vierestä, laskin lasini tarkasti pahviselle lasinaluselle. Asetin laukkuni (Nabo, 3 euroa) viereiselle tuolille ja laukun päälle taittelin villakangastakkini (Concept UK, 6 euroa). Henkäisin syvään. Yksin, kiireettömänä, pubissa.

Suoristin mustan pitkähihaisen t-paitani helman (YourFace, 5 euroa) ja istahdin selaamaan iltapäivälehteä. Suuren ikkunan takana vihmoi vettä ja villi tuuli heitteli tummuneita lehtiä. Mustat farkkuni (Gant, 6 euroa) tuntuivat kosteilta sateessa kävelystä ja kylmä kulaus oluesta nostatti vilunväristyksen. Kaivoin laukustani ruudullisen jakun (S.Oliver, koko housupuku 30 euroa) ja annoin 50% villan tehdä tehtävänsä. Tunsin oloni rennon tyylikkääksi, itsevarmaksi ja ryhdikkääksi.

Nautin hetkestä ja hykertelin edullisuudestani.

Hulluutta

Reiman tehtaan varaston tyhjennysmyynti. Hulluutta. Hul-luut-ta.

Joskus kuvittelin, että jouluruuhka Nygrenin kalatiskillä on pahinta, mihin ihminen voi joutua, mutta olinpa väärässä. Vaikka olin kuullut hurjia tarinoita villiintyneistä naisista, retki Kankaanpään ultimate-hulluuteen ylitti kaikki kuvitelmani.

Tehdashalli, tuhansittain Reiman tuotteita, 900 ilmoittautunutta kavereineen, neljä kassaa. Tuntui kuin olisin tipahtanut keskelle ihmemaata. En osannut toimia tarpeeksi nopeasti, olin liian hyväntuulinen, enkä edes muistanut lapseni pipan tai rukkasen kokoa. Opettelin kokotaulukot, möyrin muiden mukana mallikappalelaatikoilla, sinkoilin pitkin hanskakasoja, pöyhin hyljättyjen vaatteiden pinot. Kolmen (KOLMEN!) tunnin kassajonotuksen jälkeen tunsin itseni jo ammattilaiseksi. Ensi kerralla ehkä uskaltaudun myös siihen hard core -ryhmään, joka kyttää myyntitilaan tuotavia mallikappaleita veren maku suussa.

Muistilista seuraavalle reissulle
- Ota mukaan 2 kpl Ikean isoa kassia, koska ostoskorina toiminut äitiyspakkauslaatikko on hankala kuljetettava. Kärryjä on vain harvoille onnellisille.
- Unohda käyttäytymistavat. Nopeat käyttävät hitaiden vaatteita ensi talvena.
- Ota mukaan käteista. Käteikassajono on huomattavasti lyhyempi kuin korttimaksujono.
- Varaa aikaa. Älä sovi mitään muuta koko päivälle.
- Opettele lapsesi kaikki koot etukäteen (pää, käsi, jalka, pituus).
- Ota evästä. Pihassa myydään kahvia ja makkaraa, mutta ulkona käyminen verottaa metsästysaikaa.
- Pidä huoli kassistasi/kärrystäsi/laatikostasi. Ihmiset syöksyvät löytöjesi kimppuun, jos erehdyt huolettomasti kääntämään selkäsi.
- Ota kaveri mukaan. Toinen voi jonottaa kassalle ja toinen sinkoilla. Tehokkuus ratkaisee.

Tulipahan säästettyä.

Luurankoja

Piti kirjoittaa, että olen tylsä ja halloween ärsyttää. Kurpitsakrääsät ja noitahatut. En halua viedä kynttilää haudalle eläväksi kuolleeksi pukeutuneena. Minusta veriset kirveet päässä eivät ole hauskoja. Luurangoissa ei ole minun mielestäni mitään hilpeää. Niitä on piiloteltu jo ihan tarpeeksi kauan.

En kirjoittanut ajallaan. Nyt sekin hullutus on jo onnellisesti ohi.

Plärään kuitteja. Yritän muistella 17 vuotta sitten (kääk!) huonosti dokumentoidun, kevyen sukututkimuksen vaiheita. Helvetillinen show isäni päähänpistosta tuo vain paskoja muistoja pintaan. Haluan tietää, mutta en halua muistella. Kaiken lisäksi suku on täynnä puolikkaita, avioeroja, äpäriä, irtolaisia ja muuta epäilyttävää jengiä. Niin ja niitä hulluja asialleen omistautuneita.

Kunnioitan Fransua ja kumppaneita suuresti, mutta hetkeäkään en harkinnut tyttönimeni pitämistä maistraattiin purjehtiessamme. Halleluja, uusi sukunimi antoi mahdollisuuden olla minä, uuden alun. Ilman ärräpäitä. Ikävä kyllä salanimellä liikkuminen ei piilota geeniperimää.